torstai 11. huhtikuuta 2013

HIKI + tarina Louis Vuitton liikkeestä :D

Mun oli pakko blogata ihan vaan sellasesta asiasta, kuin hiki, koska mulla lentää soija kaaressa melkeen joka tilanteessa :D
Hiki sanana on meinaan herättänyt keskustelua viimeaikoina, mun ystäväpiirissä. Osa väittää, että ei meinaa saada millää hikeä pintaan, vaikka juoksee matolla 10min ja muutenkin salilla hikoilee todella vähän.

Kuvat: weheartit.com






En tiedä olenko porukan tai maailman ainoa "musta lammas", mutta mulle hiki tarkoittaa mun elämässä jotain aivan mutta. Nimittäin "hikipää", kuvaa ehkä mua kaikista parhaiten. Se, että mä saan hien päähän (en välttämättä muuhun kroppaan vaan nimen omaan PÄÄHÄN), niin siihen riittää joskus pelkäästään, se että joku saa mut punastumaan, niin tunnen kuinka pää alkaa kuumenemaan ja kun erehdyn miettimään, että "jopas pää nyt punottaa", niin se jo riittää antamaan voltteja sen verran, että soijaa alkaa pukkaa huolella. Aivan älytömän kiusllinen tilanne!

Sama homma pätee, siinä jos olen jossain kalliissa liikkeessä, kuten eräs kaunis päivä asioin Louis Vuitton liikkeessa rikkinäiset verkkarit jalassa ja tuulitakki päällä, ilman meikkiä ja hiukset huitastu äkkiä ponnarilla kiinni.  Tarkotus oli siis LV Speedy30 merkkinen laukku. No jo se, että pääsin kauppaan sisään loi ovimies muhun sellasia katseita, että voi morjens! Kiertelin kauppaa ja tunsin kokoajan katseen mun selässä. Muutama myyjäkin tuijotti pitkään. En löytänyt mistään esillä olevia laukkuja ja kysyin lopulta myyjältä pitkän tuijottelun jälkeen, että jos tällä olisi tietoa laukuista. Voi kyllä oli, olihan se heidän classikko laukku. Tilannetta edelleen seurasi ovimiehen + vartijan tuijottavat katseet. Myyjä kaivo laukkuja kaapista ja esitteli niitä mulle ja antoi kokeilla. Menin peilin eteen poseeraamaan rikkinäiset verkkarit jalassa ja tuulitakki päällä, eihän se tietysti sopinut kokonaisuuteen, mutta silmäilinkin laukun kokoa, olisiko se sopiva. Tässä vaiheessa ovimies vähintäänkin liimantui kiinni kaupan ulko-oven ja vartija kaupassa liikkui lähemmäksi. Myyjäkin taisi sivusilmällä vilkuilla turvamiehiä. Sovitin muutamaa laukkua ja päädyin sitten numeroon 30. "Mä voisin ottaa tän". Ilmoitin myyjälle joka vaan tuijottaa ja katsoo vaatteisiin ja mua. "Paljonko se maksaa?" Kysyn. Myyjä vastaa ja mä kiitän ja ilmoitan uudelleen että voisin ottaa laukun. Hetken aikaa myyjä on mykistyksestä hiljaa, kunnes alkaa toimimaan. Tässä vaiheessa oli siis vähintääkin näkemisen arvoinen ilme ovimiehellä joka tuijotti, kun myyjä rupesi pakkaamaan laukkua. Olinhan sentään kaupan ainoa asiakas "aamutuimaan" kun olin asioimassa, että pällistellähän mua saikin. No tästä johtuen, mulla siis pamahti aivan julmetun hirveä tuska hiki. Hiki siis joka valui pitkin päätä. Tässä vaiheessa huomasin, että vartija siirtyi hyvin lähelle minua ja ovi mies alkoi jälleen kerran skarppaamaan oveen suussa, jospa sittenkin olisin sen varas liikkeessä. Myyjä pyyti  vielä täyttämään jonkin lapun ja olin aivan tuskasena... tuskasena täyttämisestä ja hiestä. Täytin lapun ja naureskelin siinä, että kylläpäs tuli kuuma. Myyjä hymyili vaisusti. Kun ojensin kortin myyjälle oli luonnollisesti visa electron kortissa jotain vikaa ja muutaman yrityksen jälkeen myyjä joutui lähtemään etsimään uutta laitetta. Tässä vaiheessa viimeistään henkilökunta luuli, että olin kadulta karannut hullu kenellä ei ollut katetta tilillä. Toisin kävi, muutaman yrityksen jälkeen uudessa korttilukijassa maksaminen onnistui. Tässä vaiheessa oli ovimiehen ilme, ehkä kaikista paras. Hyvä ettei kaatunut ihmetellessään tilannetta. Kun poistui kaupasta huomasin vielä ovimiehen kääntyvän perääni katsomaan :D Mutta arvatkaa mitä? Olin yltäpäältä hiestä märkänä :D


Ei siinä. Siis tälläiset tilanteet, ehkä luonnollisesti luovat hien pintaan, kun katsotaan tarkkaan ja aloarvioidaan ja tuijotetaan ja pidetään silmätikkuna jajajaja... ja vaikka mitä. Epäasiallista käytöstä, ehkä sinä mielessä, kun asiakasta ei pitäisi ulkonäön perusteella arvioida, mutta anyway. 
Parasta tässä on se, että samanlaisen hien saan pintaan ihan vaan asioidessani vaikka H&M kassalla tai Alepan kassalla. En tiedä mistä saan sen hien nousemaan, mutta ei siihen tarvita kuin 2 sekunttia, kun meikälainen hikoaa. Ei tosiaan ole joka ainoa kerta, kun kassalla käyn, mutta silloin tälläöin. Ja varsinkin silloin jos jotain kallistan ostan.



Sali on ehkä mulle hyvä paikka sinäänsä, koska sielä on aivan 100% taattu, että soija lentää! Ja se lentää kaaressa. Jos salilla on paljon porukkaa ja menen vaikka juoksumatolle ja aloitan reippaan kävelyn niin se on se 2sekunttia, kun hiki lähtee lentoon. Ihan käsittämätöntä, sitten jotkut sanoo, kun eivät meinaa saadaa hikeä pintaan sitten millään :D Mä voisin mielelläni antaa tästä soijan pukkaamisesta geenejä jollekin muulle, koska se on äärimnäien noloa, kun jossain juhlapöydässä jonkun asian johdosta rupeat hikoilemaan, kuin 5 miestä, niin siinä on naurun kaukana, vaikka nyt kuulostaakin aika hauskalta :D 

Että sellanen hikitarina tällä kertaa :D 

Terv. Krista Os. Hikipää :D

PS. Joissakin tilanteissa se hikoileminen, on ehkä ihan hyvä juttu, mutta ei välttämättä ihan kaikissa tilanteissa :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti