Jepulis. Loma on vietetty ja elämä aloitettu, vai miten se menee?
En mä tosin tiedä siitä elämän aloittamisesta, mutta urheilupuolella se on ainakin alkanut. Ihan vielä en ole tosin sinne vesijuoksuun uskaltautunut, mutta ehkä sekin ajallaan :) Nyt on ihan muut meiningit yllä, nimittäin olen saanut jalan parempaan ja huonompaan suuntaan! :D Nimittäin tällähetkellä olen vetänyt 5-7krt/vkossa 1h lenkkejä ulkona koiran kanssa, niin asfaltilla kuin metsämaastossa. Vhdoin ja viimein olen siis päässyt niistä 10min kävelylenkeistä eroon!!! Hurraa!!!!
Mutta jos ei mitään hyvää, niin ei huonoakaan... nimittäin ilmeisesti tästä mun lenkkihuumasta mun jalkahan ei siis ole tykännyt. Se on kipeytynyt. Ortopedi kyllä sano, että on ihan luonnollista, että se jalka saattaa kipeytyä, kun lähdet liikkeelle. Kuukauteen, kun jalkaa ei ole käyttänyt ja yhtä-äkkiä, kun alkaa liikkumaan on luonnollista, että kipeytyy. Ja treenatessa varsinkin. Pystyn kuitenkin edelleen ihan hyvin olemaan ja liikkumaan jalan kanssa. Aamulla, kun herään, niin silloin jalka on kipeä. En tiedä vääntelenkö sitä unissani jotenkin väärään asentoon vai pyörinkö yksinkertaisesti vaan liikaa yön aikana niin, että saan jalan kipeytymään.. Ota ja tiedä :D
Sen verran kuitenkaan se ei mua vaivaa, että olisin siitä lääkärin puheille menne. Toivottavasti ei enää tarvitsekaan mennä.
Liikunta on siis palanut elämääni jälleen, jonka myötä olen huomannut mieleni parantuvan ja kirkastuvan. Olen varma siitä, että jotain positiivisiä (entro?) geenejä se liikunta tuottaa :D (entrogeenejä? oon joskus kuullut sen sanan ja kuulosti vaan niin hienolta, mutta ei mitään hajua mitä se tarkoittaa... puhutaankohan edes samasta asianyhteydestä? :D ) Mutta hyvillä fiiliksillä tässä mennään. Mun mieli kohoaa aina vaan enemmän ja enemmän kun huomaan miten paljon paremmin ppystyn liikkumaan. Vielä en ole uskaltanut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Se on okin se mun seuraava etappi tässä projektissa. Saas nähdä milloin sen aika on. Tässä kuntoutumis jaksossa ei voi muuta, kuin olla vain kärsivällinen jos joskus haluaa oikeasti vielä päästä treenaamaan kunnolla ja nostelemaan painoja todenteolla. Nyt vain maltti on valttia!
perjantai 13. syyskuuta 2013
torstai 29. elokuuta 2013
Tidudidudii nyt se on auki nyt se on kii!
Mulla alkaa 2 työvuoron jälkeen 2vkon loma! Helljeah! Odotan sitä, kuin kuuta nousevaa. Tarkoituksena olisi lähteä käymään visiitillä ruotsissa sukuloimassa ja tietysti treenata kevyesti.
Mä jouduin oikeasti harjoittelemaan treenamista ja keskittyä täysillä siihen, että se ei mene heti överiksi. Nimittäin mä oon tunnettu siitä, että silloin kun treenataan, niin silloin treenataan kunnolla. Ja nythän sitä voi tehdä, vaan pieni liikkeitä rauhallisesti pienillä painoilla. ARGH! Ja voiko tylsempää olla?! Mun treeneihin on aina kuulunut kunnon lämmittelyt, juoksua, hyppyjä, tanssia jne. Kunnon aerobinen alle. Niin, että kuitenkaan syke ei pääse nousemaan tähtitieleellisiin lukemmin. Sitten kun ollaan saatu lämpö päälle, niin ruvetaan treemaan painojen kanssa.
Painojenhan täytyy olla sellaisissa lukemissa, että jaksaa juuri ja juuti tehdä sarjan loppuun teknillisesti oikein. Sen jälkeen halutessaan kun tietyn lihaksen sarjat ovat tehty loppuun voidaan viimeinen sarja tehdä, niin, että tehdään liikettä niin paljon kuinvain suinkin jaksaa tehdä. Näin saadaan maksimoitua tulosta. No tykkään juurikin tästä iterääkkäämisestä ja kivusta. Mutta nykyään on tilanne aivan toinen.
En ole vielä aloittanut sali treeniä, koska pelkään, että jalkani ei ole siihen vielä valmis ja myöskään tällähetkellä ei edes kiinnosta mennä salille, kun tietää, että täysillä ei pääse treenaamaan. Odotan loman alkua, koska silloin ajattelin alkaa käymään vesijuoksussa. Se on kuulemma täydellinen liikuntamuoto polvelle, koska rasitus ei ole niin suuri, koska liike tapahtuu vedessä. Jos liike tapahtuisi tiellä, olisi rasitus määrä suurempi. No anyway.
Vesijuoksulla siis lähdetään liikenteeseen ja kun tuntuu, että polvivahvistuu siirrytään salinpuolelle tekemään sitä, mistä en hirvästi tykkää. Eli pienillä painoilla ja suurilla toistomäärillä..... puuh... kuulostaakin jo todella tylsältä.
No jostain se on lähettävä liikkeelle. Kyllä se pienikin maasta ponnistaa sanoo vanhasananlasku.
Onko kukaan teistä muuten käynyt koskaan vesijuoksussa? mulla ei siitä ole mitään tietoa... Joku vyö siihen vissiin laitetaan lanteille ja sit vaan jalkaa toisen eteen :D Sitäkin oon miettinyt, että pitääköhän mun ekan kerran varata aika johonkin vesijuoksutunnille vai voinko vaan mennä heti vesijuoksemaan? Tiedän, että meidän uimahallissa on omat radat vesijuoksua varten, että sinne voi aina mennä, muttakun ei ole mitään kokemusta koko lajista, niin pitäisikö ensin käydä jossain tunnilla opettelemassa alkeet? Jos jollakin on kokemusta, niin pliiiiis sivistäkää mua vähän :D
KriZu
Mä jouduin oikeasti harjoittelemaan treenamista ja keskittyä täysillä siihen, että se ei mene heti överiksi. Nimittäin mä oon tunnettu siitä, että silloin kun treenataan, niin silloin treenataan kunnolla. Ja nythän sitä voi tehdä, vaan pieni liikkeitä rauhallisesti pienillä painoilla. ARGH! Ja voiko tylsempää olla?! Mun treeneihin on aina kuulunut kunnon lämmittelyt, juoksua, hyppyjä, tanssia jne. Kunnon aerobinen alle. Niin, että kuitenkaan syke ei pääse nousemaan tähtitieleellisiin lukemmin. Sitten kun ollaan saatu lämpö päälle, niin ruvetaan treemaan painojen kanssa.
Painojenhan täytyy olla sellaisissa lukemissa, että jaksaa juuri ja juuti tehdä sarjan loppuun teknillisesti oikein. Sen jälkeen halutessaan kun tietyn lihaksen sarjat ovat tehty loppuun voidaan viimeinen sarja tehdä, niin, että tehdään liikettä niin paljon kuinvain suinkin jaksaa tehdä. Näin saadaan maksimoitua tulosta. No tykkään juurikin tästä iterääkkäämisestä ja kivusta. Mutta nykyään on tilanne aivan toinen.
En ole vielä aloittanut sali treeniä, koska pelkään, että jalkani ei ole siihen vielä valmis ja myöskään tällähetkellä ei edes kiinnosta mennä salille, kun tietää, että täysillä ei pääse treenaamaan. Odotan loman alkua, koska silloin ajattelin alkaa käymään vesijuoksussa. Se on kuulemma täydellinen liikuntamuoto polvelle, koska rasitus ei ole niin suuri, koska liike tapahtuu vedessä. Jos liike tapahtuisi tiellä, olisi rasitus määrä suurempi. No anyway.
Vesijuoksulla siis lähdetään liikenteeseen ja kun tuntuu, että polvivahvistuu siirrytään salinpuolelle tekemään sitä, mistä en hirvästi tykkää. Eli pienillä painoilla ja suurilla toistomäärillä..... puuh... kuulostaakin jo todella tylsältä.
No jostain se on lähettävä liikkeelle. Kyllä se pienikin maasta ponnistaa sanoo vanhasananlasku.
Onko kukaan teistä muuten käynyt koskaan vesijuoksussa? mulla ei siitä ole mitään tietoa... Joku vyö siihen vissiin laitetaan lanteille ja sit vaan jalkaa toisen eteen :D Sitäkin oon miettinyt, että pitääköhän mun ekan kerran varata aika johonkin vesijuoksutunnille vai voinko vaan mennä heti vesijuoksemaan? Tiedän, että meidän uimahallissa on omat radat vesijuoksua varten, että sinne voi aina mennä, muttakun ei ole mitään kokemusta koko lajista, niin pitäisikö ensin käydä jossain tunnilla opettelemassa alkeet? Jos jollakin on kokemusta, niin pliiiiis sivistäkää mua vähän :D
KriZu
tiistai 27. elokuuta 2013
Vihdoinkin elävien kirjoissa!
Hellurei pitkästä aikaa!
.jpg)
.jpg)
Aikaa tässä on kerennyt vierähtämään kuukaudenpäivät, mutta nyt voin sanoa, että LUOJAN KIITOS se pahinvaihe on ylitetty. Nimittäin pystyn liikkumaan jo ilman keppejä ja jalkatukea! Voin sanoa, että viimeiset 4vkoa on ollut elämäni kauheimmat/v*ttumaiset 4vkoa. Myös on henkilökohtaisessa elämässä on tuon 4vkon aikana tapahtunut niin hyvää kuin huonojakin asioita.
Jos kaikki ei oo vielä mukana ollut, mitä mulle on tapahtunut, niin tässä tiivistettynä. Satutin polveni ja polvilumpio meni sijoiltaan. Sain jalkatuen ja kepit. Ensimmäinen viikko meni sängyssä makuuasennossa viettäen. Edes yöllä en pystynyt liikkumaan (vaihtamaan kylkeä) vaan jouduin nukkumaan kokoyön selällään. Söin kipulääkkeitä, mutta ei niistä mihinkään ollut. Toinen viikko meni myöskin vaakaesnnossa. Vessaan pääsin jotenkin liikkumaan, paremmin kuin edellisellä, mutta ilman jalkatukea tai keppejä ei ollut mitään toivoa liikkua mihinkään. 3vkoa alkoi vähän helpottaa. Aloin pääsemään liikkumaan vessaa pidemmälle loppuviikosta pääsin jo vessaan ilman keppejä. Ihme parantuminen alkoi :) 4vkona aloin pääsemään liikkumaan ilman keppejä jo ulos saakka. Kävin 2 eri ortopedillä. Toinen lääkäreistä oli ihan avuton, en tiedä eikö häntä kiinnostanut työnsä vai oliko hän oikeasti niin tyhmä, ettei tajunnut mitään. Hän mm. väitti, että jalkani ei ollut turvonnut ja pystyin liikkumaan normaalisti ja sanoi myöskin, että tuskin nivelsiteistä mikään on mennyt rikki tai venähtänyt. Vaikka itse en olekaan mikään ammattilainen niin näin omin silmin, että polvi oli tosiaan turvonnut ja jos polvilumpio lähtee sijoiltaan niin varmasti joku nivelistä repeää. JOS kävisi niin hyvä tuuri, ettei repäisi niin vähintääkin revähtää koska ne on ne joka pitää polven paikoillaan. Myöskin röntgen kuvissa näkyi joitain ylimääräisi riekalaita. Kävin sen jälkeen yksityisellä, joka oli kuin olikin asiasta samaa mieltä kanssani. Hän myöskin huolestui siitä, että olen yli 3vkoa käyttänyt tukea, että jalan kuntotus olisi pitänyt alkaa aikaisemmin ja sanoi, että nyt loppui jalkatuen käyttö. Ja siitähän se paraneminen sitten lähtikin.
.jpg)
Aika hauska kuvaero. Kuvat on otettu samaan aikaan, mutta toiset vaan salamalla toiset ilman :D
Nyt pystyn sitten liikkumaan täysin normaalisti, mutta 10min matka tai alamäki ottaa jalkaan ikävästi ja jalasta/polvesta lähtee voimat pois. Yritän lenkkeillä pieniä lenkkejä päivässä, jotta saisin jalkaa paranemaan, sekä vesijuoksua olen ajattelut alkaa kokeilemaan, että saisin polven takaisin kuntoon. Korkkareita on täysin turha yrittää edes pukea jalkaan. Lisäksi olen tässä ottanut hyvin lisäpainoa. En muista olenko koskaan ollut näin lihava. 4vkon aikana olen saanut itselleni lisäpainoa huikeat 5kg. Joka on ihan sairasmäärä, vaikka en olekaan syönyt mitenkään "urakalla", napaten kaikkea p*skaa suuhuni, mutta täysin liikkumattomuuteni on varmasti ollut suuri tekijä tässä asiassa.
.jpg)
Vaikka elämä ei vielä vähään aikaan tule olemaan entisensä on se helpottunut huomattavasti, koska pääsen vihdoin ja viimein liikkumaan. Itkin monen monta kertaa 4vkon aikana, kun en pärjännyt yksin kotona, edes yksin puhumattakaan 2 koiran kanssa. Aina tarvitsin jonkun muunkin "hoitamaan" mua. Avottomuus ja toisen "passattavana" oleminen oli kaikista pahinta, varsinkin minunlaiselleni ihmisille joka on tottunut tekemään kaiken aina itse! Nyt otetaan iisisti ja odotellaan, että polvi paranee kunnolla. Eniten harmittaa, koska tulevaisuudessa salilla joudun luopumaan jalkarässistä ja jalkatreeneistä ja hillaamaan pienemmällä vaihteella, koska en tosiaankaan halua enää että polveni sanoo taas poks. Kaikista pahinta tässä on, se että se mahdollisuus on hyvin suuri, kun nyt kertaalleen sen on jo tehnyt.
Krista
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Tekevälle sattuu: Polvi L muotoseen asentoon. EI HERKKÄ HERMOSILLE!
Moikka!
Ajattelin sen verran päivitellä blogia, ettette ihmettele mihin olen jälleen kadonnut. Treenatessa näemmä sattuu ja tapahtuu!
Tää oli vähän aikaa sitten mulle hyvin vaikea ja tuskallinen asia, ennenku päätin tästä täällä alkaa puhumaan täytyy se asia käsitellä itse päänsisällä ennenkuin on sinut itsensä kanssa. Mä oon aika hyvin selvinny elämässä sillä, että käyn tällädet asiat itsrmietiskelyllä läpi niin kauan, kun saan jotain selkoa siihen miten niin kävi ja miten elämä jatkuu.
Tällähetkellä makaan sängyssä ja bloggaan kännykällä elämä polven kanssa ei ole helppoa. Istuminen tai läveleminen sauvojen kanssa on vaikeeta ellei ole täysi kipulääkitys päällä. En tosiaan toivo pahimmallekaan viholliselle samaa kohtaloa, kuin mutä itsrlleni sattui viimeviikolla.
Mulla oli ballerinat jalassa, kun lähdettiin kavereiden kanssa kaupungille shoppaa ja tarkotus oli illalla lähteä vielä tanssimaan. Mentiin shoppailun jälkeen syömään paikalliseen ravintolaan jonne piti 2 pitkät portaat kävellä ylös. Siinä istuttiin ja tilattiin ruoat ja rupateltiin mukavia. Olin aikasemmin päivällä vielä käynyt vielä juoksulenkillä.
No jossain vaiheessa meille tuli erimielisyyttä ja päätin, että lähden käymään kotona ja palataan iltaan myöhemmin mikäli pidetäisiin tanssitreenit ollenkaan. Pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin laskun maksettua ravintolasta pois. Ystäväni jäuvät tilaamaan vielä juotavia ja istuslelemaan. Kieltämättä lähdin hiukan raivonvallassa ulos rappuun ja marssin portaita aika vaudilla alaspäin. Olin päässyt ensimmäiset "porrassarjat" alas ja olin tasanteella jossa lähdin marssimaan viimeistä "porrassarjaa" alas. Kunnes yhtä-äkkiä "HUMPS". Muistan kuinka portaalla on liukasta ja jalka lipeää oikealle. Järkyttävä kipu. Seuraavamuistikuva on, kun makaan portaissa ja pitelen kaksin käsivarsin polvilumpoista ja reisistä/pohkeista kiinni mukamas pitäen polvea kasassa.
Itken kipua ja luulen, että mulla on menny polvesta nivelsiteet niinkuin joskus teininä niin monesti menny. Yritän kerätä itseni itkun ja kivun keskeltä ja lähteä liikkeelle. Jalkaa en voi liikuttaa yhtään minnekään. En muhinkään suuntaan. Kipu on aivan jäätävä. Rupean huutamaan apua. Hetken aikaa saankin huutaa ennenkuin ravintolasta joku tajuaa tulla auttamaan. Henkilökunta soitta TAKSIN?!? jolla sitten lähden menemään sairaalaan. En tajua ja jaksa keskittyä siihen, että olisin oikeasti tarvinnut ambulanssin.
Taksimatka kestää mielestäni liian kauan ruuhkassa. Varsinkin kun kipu on sietämätön. Ravintolasta mukaan taksiin oli hypännyt kiltti herrasmies joka halusi huolehtia, että pääsr varmasti perille ja asianmukaiseen hoitoon. Hän siis oli kyseisen ravintolan asiakkaita ja olu myöskin ollut syömässä ja kuulemma nähnyt mridät kun olimme tyttöjen kanssa saapuneet syömään.
Anyway. Saavutaan sairaalaan. Lääkäri on mun ikäinen nainen joka selkeesti on kauhusta sekaisin, eikä osaa kertoa mikä jalassa on. Käyn rötgenissä eikä sieltäkään löydy mitään mainittavaa. Joudun jäämään sairaalaan seuraavaan päivään saalka tutkittavaksi.
Mulla ei tiestystikään ole puhelinta mukana. Unohdin sen kotiin kun tuli niin äkkilähtö kaupungille. Yleensä mulla on aina puhelinmukana, mutta ei tietenkään nyt, kun sitä oikeasti tarvittasiin. Ainoa numero jonka muistan on äidin jolle joudun soittamaan jos haluan saada yhteyden mieheeni ja ystäviin. Lopulta saan yhteyden ja kerrottua mutä on käynyt ja mitä tapahtuu. Tietoa jalasta ei ole ja seuraavaan päivään menee.
Mä vihaan sairaaloita. Oon aina vihannut. Sain tosi asiatonta kohtelua sinäpäivänä henkilökunnalta, muttakun yövuoro vaihtu. Vaihtuo naamatkin ja ihmiset olivat tosi kivpja ja asiallisia mya kohtaan jätin myös suullisen palautteen tietys henkilöstä ja sanoin etyä touvon, että käsittelisivät sen asian sielä ja viesti menisi esimiehelle. Yämä energia varmasti tuli, kun sain kasan nappeja, jotta kipu helpottaisi.
Aamulla monien kokeiden jäljeen tuli vielä ortopedi katsomaan halkaa joka osasikin sitten kertoa mikä jalassa oli vikana. Polvilumpio oli mennyt sijoiltaan ja jalka käynyt L muotousrssa asennossa jonka jälkeen palaurunut takaisin.
Olin siis todennäkösesti menny shokkiin ja itse sitten kääntänyt jalan. Se kuvastaisi asentoa jonka muistan "humahduksen" jälkeen.
No nyt sitten sairauslomalla ja avuttomana kuin mikäkin. Mulla kesti montapäivää, kun pääsin tästä koko tapahtumasta yli. Itkin monta kertaa sitä, kun en voi tehdä mitään yksin. En pääse edes sängystä ylös tai pysty riisumaan housuja itsepous. Puhumattakaan, kun meillä on se koiranpentu jonka kanssa pitäis puuhastella.
Luojan kiitos mulla on rakastava mues joka pitää taloutta pystyssä ja pyörittää kotia sekä pitää samalla musta huolta. Tiedän tasan että ei ole helppoa ja voimia viemää
Touhua, mutta hyvin ollaan pärjätty tähän tilanteeseen nähden.
Nyt vaan päivä kerrallaan ja toivoen, että jalka paranee.
Olen huomannut myös ketkä ovat ne ihmiset jotka musta välittävät ja ovat kiinnostuneita oikeasti musta ja siitä miltä musta oikeasti tuntuu ja haluavat auttaa mua.
Tiedäb, että tätäkin blogia lukevat sellaiset ystävät ketkä luulevat olevansa ystäviä, mutta heitä kiinnostaa vain heidän itsensä tunteet, itsensä imago ja vain se mitä heille itselleen kuuluu. He ovat kylmiä eikä heiltä löydy myötätuntoa vaan ainut
Asia joka heitä kiinnostaa on se mitä he ovat, miltä näyttävät ja mitä heidän elämässä rapahtuu. Kiitos teille. Nyt tiedän ketkä ovat ne ""oikeat ystävät" I LOve YOU all !
Mutta joo näihin kuviin ja näihin tunnelmiin
Palataan taas hippasen nyöhemmin!
PS. SORI KIRJOTUSVIRHEET KÄNNYKÄLLÄ NAPUTTELIN NIIN VARMASTI ON TULLUT!
Ajattelin sen verran päivitellä blogia, ettette ihmettele mihin olen jälleen kadonnut. Treenatessa näemmä sattuu ja tapahtuu!
Tää oli vähän aikaa sitten mulle hyvin vaikea ja tuskallinen asia, ennenku päätin tästä täällä alkaa puhumaan täytyy se asia käsitellä itse päänsisällä ennenkuin on sinut itsensä kanssa. Mä oon aika hyvin selvinny elämässä sillä, että käyn tällädet asiat itsrmietiskelyllä läpi niin kauan, kun saan jotain selkoa siihen miten niin kävi ja miten elämä jatkuu.
Tällähetkellä makaan sängyssä ja bloggaan kännykällä elämä polven kanssa ei ole helppoa. Istuminen tai läveleminen sauvojen kanssa on vaikeeta ellei ole täysi kipulääkitys päällä. En tosiaan toivo pahimmallekaan viholliselle samaa kohtaloa, kuin mutä itsrlleni sattui viimeviikolla.
Mulla oli ballerinat jalassa, kun lähdettiin kavereiden kanssa kaupungille shoppaa ja tarkotus oli illalla lähteä vielä tanssimaan. Mentiin shoppailun jälkeen syömään paikalliseen ravintolaan jonne piti 2 pitkät portaat kävellä ylös. Siinä istuttiin ja tilattiin ruoat ja rupateltiin mukavia. Olin aikasemmin päivällä vielä käynyt vielä juoksulenkillä.
No jossain vaiheessa meille tuli erimielisyyttä ja päätin, että lähden käymään kotona ja palataan iltaan myöhemmin mikäli pidetäisiin tanssitreenit ollenkaan. Pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin laskun maksettua ravintolasta pois. Ystäväni jäuvät tilaamaan vielä juotavia ja istuslelemaan. Kieltämättä lähdin hiukan raivonvallassa ulos rappuun ja marssin portaita aika vaudilla alaspäin. Olin päässyt ensimmäiset "porrassarjat" alas ja olin tasanteella jossa lähdin marssimaan viimeistä "porrassarjaa" alas. Kunnes yhtä-äkkiä "HUMPS". Muistan kuinka portaalla on liukasta ja jalka lipeää oikealle. Järkyttävä kipu. Seuraavamuistikuva on, kun makaan portaissa ja pitelen kaksin käsivarsin polvilumpoista ja reisistä/pohkeista kiinni mukamas pitäen polvea kasassa.
Itken kipua ja luulen, että mulla on menny polvesta nivelsiteet niinkuin joskus teininä niin monesti menny. Yritän kerätä itseni itkun ja kivun keskeltä ja lähteä liikkeelle. Jalkaa en voi liikuttaa yhtään minnekään. En muhinkään suuntaan. Kipu on aivan jäätävä. Rupean huutamaan apua. Hetken aikaa saankin huutaa ennenkuin ravintolasta joku tajuaa tulla auttamaan. Henkilökunta soitta TAKSIN?!? jolla sitten lähden menemään sairaalaan. En tajua ja jaksa keskittyä siihen, että olisin oikeasti tarvinnut ambulanssin.
Taksimatka kestää mielestäni liian kauan ruuhkassa. Varsinkin kun kipu on sietämätön. Ravintolasta mukaan taksiin oli hypännyt kiltti herrasmies joka halusi huolehtia, että pääsr varmasti perille ja asianmukaiseen hoitoon. Hän siis oli kyseisen ravintolan asiakkaita ja olu myöskin ollut syömässä ja kuulemma nähnyt mridät kun olimme tyttöjen kanssa saapuneet syömään.
Anyway. Saavutaan sairaalaan. Lääkäri on mun ikäinen nainen joka selkeesti on kauhusta sekaisin, eikä osaa kertoa mikä jalassa on. Käyn rötgenissä eikä sieltäkään löydy mitään mainittavaa. Joudun jäämään sairaalaan seuraavaan päivään saalka tutkittavaksi.
Mulla ei tiestystikään ole puhelinta mukana. Unohdin sen kotiin kun tuli niin äkkilähtö kaupungille. Yleensä mulla on aina puhelinmukana, mutta ei tietenkään nyt, kun sitä oikeasti tarvittasiin. Ainoa numero jonka muistan on äidin jolle joudun soittamaan jos haluan saada yhteyden mieheeni ja ystäviin. Lopulta saan yhteyden ja kerrottua mutä on käynyt ja mitä tapahtuu. Tietoa jalasta ei ole ja seuraavaan päivään menee.
Mä vihaan sairaaloita. Oon aina vihannut. Sain tosi asiatonta kohtelua sinäpäivänä henkilökunnalta, muttakun yövuoro vaihtu. Vaihtuo naamatkin ja ihmiset olivat tosi kivpja ja asiallisia mya kohtaan jätin myös suullisen palautteen tietys henkilöstä ja sanoin etyä touvon, että käsittelisivät sen asian sielä ja viesti menisi esimiehelle. Yämä energia varmasti tuli, kun sain kasan nappeja, jotta kipu helpottaisi.
Aamulla monien kokeiden jäljeen tuli vielä ortopedi katsomaan halkaa joka osasikin sitten kertoa mikä jalassa oli vikana. Polvilumpio oli mennyt sijoiltaan ja jalka käynyt L muotousrssa asennossa jonka jälkeen palaurunut takaisin.
Olin siis todennäkösesti menny shokkiin ja itse sitten kääntänyt jalan. Se kuvastaisi asentoa jonka muistan "humahduksen" jälkeen.
No nyt sitten sairauslomalla ja avuttomana kuin mikäkin. Mulla kesti montapäivää, kun pääsin tästä koko tapahtumasta yli. Itkin monta kertaa sitä, kun en voi tehdä mitään yksin. En pääse edes sängystä ylös tai pysty riisumaan housuja itsepous. Puhumattakaan, kun meillä on se koiranpentu jonka kanssa pitäis puuhastella.
Luojan kiitos mulla on rakastava mues joka pitää taloutta pystyssä ja pyörittää kotia sekä pitää samalla musta huolta. Tiedän tasan että ei ole helppoa ja voimia viemää
Touhua, mutta hyvin ollaan pärjätty tähän tilanteeseen nähden.
Nyt vaan päivä kerrallaan ja toivoen, että jalka paranee.
Olen huomannut myös ketkä ovat ne ihmiset jotka musta välittävät ja ovat kiinnostuneita oikeasti musta ja siitä miltä musta oikeasti tuntuu ja haluavat auttaa mua.
Tiedäb, että tätäkin blogia lukevat sellaiset ystävät ketkä luulevat olevansa ystäviä, mutta heitä kiinnostaa vain heidän itsensä tunteet, itsensä imago ja vain se mitä heille itselleen kuuluu. He ovat kylmiä eikä heiltä löydy myötätuntoa vaan ainut
Asia joka heitä kiinnostaa on se mitä he ovat, miltä näyttävät ja mitä heidän elämässä rapahtuu. Kiitos teille. Nyt tiedän ketkä ovat ne ""oikeat ystävät" I LOve YOU all !
Mutta joo näihin kuviin ja näihin tunnelmiin
Palataan taas hippasen nyöhemmin!
PS. SORI KIRJOTUSVIRHEET KÄNNYKÄLLÄ NAPUTTELIN NIIN VARMASTI ON TULLUT!
tiistai 16. heinäkuuta 2013
5.10 pitäisi näyttää tältä!
Mulla alkaa tulemaan kiire siihen, että näyttäisin tältä viimeistään lokakuussa, kun mut on kutsuttu ystäväni pool partyyn jossa ei voi muuta kuin olla kunnossa! Mutta motivaatio on tälläkertaa täysin kateissa. Kadonnut jonnekin jumalanseläntaakse, enkä meinaa saada sitä millään takaisin. Ärsyttää tällänen laiskuus kausi jälleen.
.jpg)
Kuva on otettu vain 4 vuotta sitten. Silloin kun olin vielä nuori ja kaunis. Nykyään olen vaan vanha ja lihava :D Monet mun kaverit sanoo ja nauraa, että ei vertauskuva pidä pakkansa, mutta välillä musta tuntuu, että oon vaan hyllyvä hyytelö kasa :D Varsinkin toi kuva. Näytän jotenkin niin freesiltä, nuorelta kauniita. Mistä saada siis 4v loisto takaisin :DDDD
Hahah, mutta sitä tästä lähetään nyt metsästämään. Näistä lähtötilaneita lähdetään liikenteeseen.
Mun kaveri ei halunnut, että sitä tunnistetaan, joten jouduin mukkaamaan vähän kuvaa, mutta tästä sisi lähedetään taas tavoittelemaan loisto kroppaa, että kehtaa lähteä pool partyyn!
Ootteko käyneet koskaan pool partyssä?
Ja kaikki mahdolliset dietti ja ihran palamis vinkit otetaan vastaan joten tänne kiitos niitä! :D
KriZu
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Kuumaakin kuumempi päivä.
Ah, tätä hellettä! Voisko tää jo loppua? Tai ei helteen tarttis loppua, mutta tulis edes se ukkonen, että vähän ilma raikastuisi. Uuh, uuvuttavaa.
Mun piti tänään lähteä lenkille, mutta heräsinkin vasta klo 15 ja oli niin raskas ilma, että tyydyin vain lenkittämään koirat. Tää on tätä yötyöläisen elämää, kun normaali heräämisaika on aikaisintaan klo 14. Sitä harva ihminen ymmärttää, miten voi noin nukkua, ellei itse sitten yörytmissä ole. Sen takia monet mun kaverit ihmettelee, kun "vapaalla" haluan herätä mahdollisimman aikaisin, ettei päivä mene ihan hukkaan. Olenkin tässä alkanut miettimään vaihtoehtoja siihen, että alkaisin tekemään päivävuoroja, kun se on meillä myös mahdollista.
Huomennä olisi herätys klo 05 jos ajattelin lähteä aamulla lenkille ennen päivän ohjelmia. Silloin olisi vielä ihan raikas sää ja ilmakiertäisi hyvin keuhkoissa, eikä soija puskeis heti ensimmäisellä askelella... uuh, vihaan soijan puskemista ylikaiken :D No katotaan miten käy. Kohta pitäis käydä nukkumaan... tai itseasiassa pitäis olla jo nukkumassa jos meinaan niin aikaisin aamulla herätä. UGH. No katotaan, ainakaan vielä ei väsytä, kun pitkälle päivään nukkunu.
Eilen selitinkin jo, että mun dietti alkaa taas. Tänään oon henkisesti siihen ja valmistunut. Huomenna lähtee mukaan evääksi maustamatonta jugurttia ja mansikoita. Käytiin itsepoimimassa mansikoita pariviikkoa sitten ja oli tosi mukavaa! Mä oon sen verran landehullu, että voisin tehdä työkseni kerätä mansikoita 8h päivässä ja asua pellolla :D Tosin vois kyllä selkä tulla kipeäksi, kun sielä möyrii eteenpäin... Sen lisäksi lähtee vähän italianpataa ja heraa ajattelin kans mukaan lapata. Joten niistä on Kristan päivä huomenna tehty.
Tänään ei oikein oo tullut muuta kuvia otettua, kuin napsittu hirveesti uudesta tulokkaasta kuvia. Kyllä ne dallut sitten on ihania <3
KriZu
Mun piti tänään lähteä lenkille, mutta heräsinkin vasta klo 15 ja oli niin raskas ilma, että tyydyin vain lenkittämään koirat. Tää on tätä yötyöläisen elämää, kun normaali heräämisaika on aikaisintaan klo 14. Sitä harva ihminen ymmärttää, miten voi noin nukkua, ellei itse sitten yörytmissä ole. Sen takia monet mun kaverit ihmettelee, kun "vapaalla" haluan herätä mahdollisimman aikaisin, ettei päivä mene ihan hukkaan. Olenkin tässä alkanut miettimään vaihtoehtoja siihen, että alkaisin tekemään päivävuoroja, kun se on meillä myös mahdollista.
Huomennä olisi herätys klo 05 jos ajattelin lähteä aamulla lenkille ennen päivän ohjelmia. Silloin olisi vielä ihan raikas sää ja ilmakiertäisi hyvin keuhkoissa, eikä soija puskeis heti ensimmäisellä askelella... uuh, vihaan soijan puskemista ylikaiken :D No katotaan miten käy. Kohta pitäis käydä nukkumaan... tai itseasiassa pitäis olla jo nukkumassa jos meinaan niin aikaisin aamulla herätä. UGH. No katotaan, ainakaan vielä ei väsytä, kun pitkälle päivään nukkunu.
Eilen selitinkin jo, että mun dietti alkaa taas. Tänään oon henkisesti siihen ja valmistunut. Huomenna lähtee mukaan evääksi maustamatonta jugurttia ja mansikoita. Käytiin itsepoimimassa mansikoita pariviikkoa sitten ja oli tosi mukavaa! Mä oon sen verran landehullu, että voisin tehdä työkseni kerätä mansikoita 8h päivässä ja asua pellolla :D Tosin vois kyllä selkä tulla kipeäksi, kun sielä möyrii eteenpäin... Sen lisäksi lähtee vähän italianpataa ja heraa ajattelin kans mukaan lapata. Joten niistä on Kristan päivä huomenna tehty.
Tänään ei oikein oo tullut muuta kuvia otettua, kuin napsittu hirveesti uudesta tulokkaasta kuvia. Kyllä ne dallut sitten on ihania <3
KriZu
Valmistautuminen diettiin!
Mä oon aloittamassa taas uutta tehokautta ja diettiä. Se alkaa jo huomenna, mutta varsinaisesti vasta maanataina koska kokonaisesta viikosta on aina helpompi aloittaa. Hahah, niin on joo... hyvä tekosyy sille, "alotan vasta ensiviikolla". No sen takia aloitankin "kevysti" koska aloitan ruokavaliolla ja viikonloppuna pienillä lenkillä ja maantaina ollakin jos sitten salilla nostamassa RAUTAA.
Joo, että sillälailla. Mitään hirveetä kisadiettiä tässä ei kuitenkaan ole tulossa, vaan ihan "perusjamppa" treeniä. Aikasemmin oon aikapaljon keskittynyt tohon lisaksenkasvatus hommaan, mut nyt tälläkertaa rehellisesti lähtee rasvantirisyttely treenillä, joka tarkottaa sitä, että PALJON aerobista liikuntaa! Ei hulluilla sykkeillä, vaan niin, että tulee lämmin ja pysty treenin aikana puhumaan hyvin. Välillä saatan vetää jotain inttervalli treeniä, mutta pääsääntöisesti sellaisia PITKIÄ lenkkejä kevyellä sykkeellä.
Mä tein aikasemmin joskus sellasia töitä joissa kävelin 12h paikasta paikkaan. Siis kävelin! Siinä hommassa lähti läski tosi nopeasti pois. Hitto, kun vielä olis sellasissa töissä, niin kyllä elämä kiittäs! Miksi mä en voi olla nuori ja kaunis niinkuin joskus ennen?
Tähän kuntoon on siis tarkoitus päästä ensivuonna, kun astelen alttarille.... tuntuu vaan välillä, että mun tavoitteet on liian korkealla, kun hyvät tulokset kaatuu sitten siihen viinan juontiin. Taas saan sen kuulostamaan siltä, että olisin joku alkoholisti joka vetää päivästä toiseen pirtuu ja istuu himassa perse homeessa ja paskat housussa! :D En edes ihan oikeasti ole vaan, ryyppyreissun jälkeen multa katoaa aivan totaallisesti se motivaatio jonnekin hornanhevonhelvataan, että ihan kiva. Vaikka väkisin raahautuisin lenkille puolenmetrin mela otsassa, niin ei siitä tulevaan mitään. Treeni into on mennyt, kunnes sitten kerään 1-2kk kun keräilen taas rippeet kasaan ja sen jälkeen olen taas levinnyt käsiin. Kauheeta painonkanssa jojoilua.
Nyt sitten uudella tarmolla eteenpäin. Edelleenkään en ole keksinyt, miten pääsen krapula oloista eroon niin_ettei_mun_treeni_kärsisi_ hitto, että oikeen laittaa vihaksi! Sitäpaitsi, mä en ole edes mikään alkoholin suurkuluttaja tai istu joka vkl jossain baarissa vetämässä perseet olalla vaan, kun en ole. Syytä en ole keksinyt mikä saa mulle sen "velttoperseen" olotilan. Joku se vaan iskee.
No nyt ollaan hankittu se koiranpentu. Suurin syy siihen oli, että halusin jonkun aktiivisen rodun jonka kanssa voin painella pitkin metsiä tukkaputkella. Nyt sitten on lähdettävä sinne PITKILLE lenkeille, koska koira tarvitsee sitä, että se saa energian purettua, eikä pura sitä kotona esim. sohvaa. Tästä vintiöstä onkin sitten tulossa kuvien perusteella kunnon vintiö. Täystuho hehkuu sen olemuksesta.
.jpg)
" Syön kaiken mikä liikkuu ja mikä eteen sattuu". Joo... sitä odotellessa :D
Vähän jännittää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta olen mä ihan myyty siihen pentuun. Se on niin suloinen, niinku pennut nyt yleensä on <3 Ja siinä on mun tuleva lenkkikaveri. Painellaan talvella molemmat jossain metrin rumihangessa ja kasvatetaan molemmat lihaksia sielä. Hahahaha!
Mutta mä alan tästä lopettelemaan. Mä voisin kertoo teille litannian vaikka kaikesta, mutta johonki se raja on vedettävä. Ehkä. En mä tiedä. Mut näillä eväillä huomiseen.
See ya!
KriZu
tiistai 2. heinäkuuta 2013
se TAVALLINEN urheilija (loppu fitness hömpalle!)
Mun yks hyvä kaveri linkitti pari päivää sitten facebookiin mielenkiintosen blogitekstin jonka ajattelin jakaa teillekin,
http://napapilvi.blogspot.fi/2013/06/jamie-easonilta-nayttaminen-on.html
Tää teksti sai ajattelemaan omaa urheilua ja omia tavoitteita. Vähän aikaa sitten raivosin, möykkäsin ja huusin täällä siitä "fitness huumasta" joka on mennyt mielestäni aivan täysin överiksi. Olen edelleenkin sitä mieltä, että Fitness = elämäntapa. Ei muuta lisättävää. Toi blogi kirjotus sai vielä paremmin mun ajatuksen esille, kuin mitä itse osasin sanoa.
"Pullukasta Fitness tähdeksi"
Olen miettinyt, että pitäisikö muuttaa koko blogin nimeä ja vaihtaa "Ihan vain TAVALLINEN urheilija", koska jaksa enää yhtään enää mitään fitness touhotusta. Olen alkanut miettimään, että olenko minäkään mikään fitness? Treenaan välillä enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Nyt taas kunnon sporttikausi päällä. Pienemmällä vaihteella, kun mennään urheilu jää siihen lenkkeilyn tasolle ja sali tippuu. Joten tästä voisi päätellä, että en tosiaakaan ole vielä mikään "fitness urheilija" päinvastoin hyvin kaukana, mutta haluanko edes koskaan saavuttaa fitness urheilijan kropan?
Kuukautiset jäävät pois tai muuttuvat epämääräisiksi, tiukkojen diettien suhteen. Keho vedetään äärimmilleen ja rasvat nolliin ja taas yhtä-äkkiä tankataan massakaudella lisää hiilareita, niin että räjähtää. Ei mikään ihme jos hormonallinen toiminta kehossa heittää häränpyllyä. Haluan kuitenkin niitä lapsia jossain vaiheessa. Mieluiten suhteellisen lähitulevaisuudessa.
Taidan siis olla tuiki tavallinen TAVALLINEN urheilija ja ikuinen laihduttaja? Sitten, kun olen saavuttanut oikeasti tiukan kropan ja harrastanut vähintään 2v aktiivisesti urheilua ja penkistä nousee lähemmäs 100kg niin voin alkaa puhua sanalla FITNESS. Sitä ennen olen täysin tavallinen suomalainen jamppa joka nostelee painoja ihan vain urheillakseen itselleen ja pitävänsä kuntonsa kurissa.
Kumma juttu, mutta näin se mieli muuttuu ja oikeasti tajuaa, sen mikä on.
Vaikka jännittääkin tuleva, mutta haluan minäkin jonain kauniina päivänä näyttää tältä
Ja kukapa ei haluaisi näyttää Jennifer Nicole Leeltä edes kerran elämässään? Mutta sitä ennen, olen tästä lähtien vain "Tavallinen urheilija" tai oikeastaan...
"Tavallisesta urheilijasta kohti fitness elämän haasteita" ?
Krista
http://napapilvi.blogspot.fi/2013/06/jamie-easonilta-nayttaminen-on.html
Tää teksti sai ajattelemaan omaa urheilua ja omia tavoitteita. Vähän aikaa sitten raivosin, möykkäsin ja huusin täällä siitä "fitness huumasta" joka on mennyt mielestäni aivan täysin överiksi. Olen edelleenkin sitä mieltä, että Fitness = elämäntapa. Ei muuta lisättävää. Toi blogi kirjotus sai vielä paremmin mun ajatuksen esille, kuin mitä itse osasin sanoa.
"Pullukasta Fitness tähdeksi"
Olen miettinyt, että pitäisikö muuttaa koko blogin nimeä ja vaihtaa "Ihan vain TAVALLINEN urheilija", koska jaksa enää yhtään enää mitään fitness touhotusta. Olen alkanut miettimään, että olenko minäkään mikään fitness? Treenaan välillä enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Nyt taas kunnon sporttikausi päällä. Pienemmällä vaihteella, kun mennään urheilu jää siihen lenkkeilyn tasolle ja sali tippuu. Joten tästä voisi päätellä, että en tosiaakaan ole vielä mikään "fitness urheilija" päinvastoin hyvin kaukana, mutta haluanko edes koskaan saavuttaa fitness urheilijan kropan?
Kuukautiset jäävät pois tai muuttuvat epämääräisiksi, tiukkojen diettien suhteen. Keho vedetään äärimmilleen ja rasvat nolliin ja taas yhtä-äkkiä tankataan massakaudella lisää hiilareita, niin että räjähtää. Ei mikään ihme jos hormonallinen toiminta kehossa heittää häränpyllyä. Haluan kuitenkin niitä lapsia jossain vaiheessa. Mieluiten suhteellisen lähitulevaisuudessa.
Taidan siis olla tuiki tavallinen TAVALLINEN urheilija ja ikuinen laihduttaja? Sitten, kun olen saavuttanut oikeasti tiukan kropan ja harrastanut vähintään 2v aktiivisesti urheilua ja penkistä nousee lähemmäs 100kg niin voin alkaa puhua sanalla FITNESS. Sitä ennen olen täysin tavallinen suomalainen jamppa joka nostelee painoja ihan vain urheillakseen itselleen ja pitävänsä kuntonsa kurissa.
Kumma juttu, mutta näin se mieli muuttuu ja oikeasti tajuaa, sen mikä on.
Vaikka jännittääkin tuleva, mutta haluan minäkin jonain kauniina päivänä näyttää tältä
Ja kukapa ei haluaisi näyttää Jennifer Nicole Leeltä edes kerran elämässään? Mutta sitä ennen, olen tästä lähtien vain "Tavallinen urheilija" tai oikeastaan...
"Tavallisesta urheilijasta kohti fitness elämän haasteita" ?
Krista
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Missä olet motivaatio, kun mun PE*SE REPÄÄ!!!
Nyt on motivaatiot kylllä jossain hornan kuusessa sanon minä! YYYH, pelkkää löhöilyä ja mässäilyä. Mistä taas saadaan kunnon motivaatio päälle, kun loppuviikosta kuitenkin perse reepee. On synttäreitä, kakkua ja juomaa. ARGH. Olen pulassa.
Oon nyt viimisen viikon ollut vaan möllöttänyt. Oon salaa vähän luistanut tahelteen tästä hommasta, kun meille on tulossa se pentu (josta olen aikasemmin selittänyt, mutta jos nyt joku miettii, että mikä penru, niin ihan pentu koira. Ei lapsi :D) niin, sen puolesta oon tässä vähän "löysäillu" ajatuksella "kohta saa taas pennä pää edellä ja pää kolmentana jalkana". No totuushan on, se, että JOS OLISIN ollut fiksu niin OLISIN elänyt normaalisti, liikkunut ja syönyt niinkuin ihmisen kuuluukin syödä enkä syönyt pastaa kilokaupalla ja käyny kerran subissa. Joooo... no hiilarit on ainakin kohdillaan taas kropassa ja tuntuu, että kirjainmeillisesti perse repeää!!! Siis laajenee, eikä mahdu enää minnekään. Pahaolo ja turvottaa. No itseppä aiheutettu.
Juhannuksen olin kyllä ihan kiltisti kotona, en lähtenyt ryyppäämään niinkuin kaikki mun muut kaverit teki. Mutta sanan jokaisessa merkitykseänä olin siis KOTONA. Enkä tehnyt yhtää mitään. UUH
Nyt alkaa muutos. Keskiviikkona menen pesemään mattoja. Olis parit äidin villamatot. Omat "karvamatot" ja sit muutamat "allertikko" matot jotka pitäis jynssätä puhtaiksi 30 asteen helteessä. Voin kyllä luvata, että siinä laitetaan läskitirisemään oikeen huolella, kun jynsäys alkaa keskiviikkona. Tästä operaatiosta siis kuvia tulossa myöhemmin.
Että silleen.
Lähtölaskenta on otettu häihin ja se tarkoittaa, että pe*se ei saa enää revetä, vaan sen pitää kaventua. Vuosi aikaa ja sitten. Sitten on h-hetki jolloin PITÄÄ OLLA kunnossa. Siis painotan sanaa PTIÄÄ. Joten vuoden päästä olen -20kg sen olen päättänyt! Olen puhunut!
Oon nyt viimisen viikon ollut vaan möllöttänyt. Oon salaa vähän luistanut tahelteen tästä hommasta, kun meille on tulossa se pentu (josta olen aikasemmin selittänyt, mutta jos nyt joku miettii, että mikä penru, niin ihan pentu koira. Ei lapsi :D) niin, sen puolesta oon tässä vähän "löysäillu" ajatuksella "kohta saa taas pennä pää edellä ja pää kolmentana jalkana". No totuushan on, se, että JOS OLISIN ollut fiksu niin OLISIN elänyt normaalisti, liikkunut ja syönyt niinkuin ihmisen kuuluukin syödä enkä syönyt pastaa kilokaupalla ja käyny kerran subissa. Joooo... no hiilarit on ainakin kohdillaan taas kropassa ja tuntuu, että kirjainmeillisesti perse repeää!!! Siis laajenee, eikä mahdu enää minnekään. Pahaolo ja turvottaa. No itseppä aiheutettu.
Juhannuksen olin kyllä ihan kiltisti kotona, en lähtenyt ryyppäämään niinkuin kaikki mun muut kaverit teki. Mutta sanan jokaisessa merkitykseänä olin siis KOTONA. Enkä tehnyt yhtää mitään. UUH
Nyt alkaa muutos. Keskiviikkona menen pesemään mattoja. Olis parit äidin villamatot. Omat "karvamatot" ja sit muutamat "allertikko" matot jotka pitäis jynssätä puhtaiksi 30 asteen helteessä. Voin kyllä luvata, että siinä laitetaan läskitirisemään oikeen huolella, kun jynsäys alkaa keskiviikkona. Tästä operaatiosta siis kuvia tulossa myöhemmin.
Että silleen.
Lähtölaskenta on otettu häihin ja se tarkoittaa, että pe*se ei saa enää revetä, vaan sen pitää kaventua. Vuosi aikaa ja sitten. Sitten on h-hetki jolloin PITÄÄ OLLA kunnossa. Siis painotan sanaa PTIÄÄ. Joten vuoden päästä olen -20kg sen olen päättänyt! Olen puhunut!
perjantai 21. kesäkuuta 2013
Avautuminen: Fitness elämä = PA*KAA
Ihmisihannehan on vaihdellut vuosikymmenien ajan laidasta laitaan. On ollut muodokkaita naisia, langanlaihoja ja nyt uusin trendi mikä on ollut pitkän aikaan, niin fitness. Fitness innostus huutaa maailmalla, on body fitness, bikini fitness, fitnesmalli ja vaikka mitä. Suurin naistä on varmaan bikini fitnes kropan ihannointi, koska tänävuonna bikini fitness kisoihin on hakenut useita satoja ihmisiä enemmän, kuin koskaan aikaisemmin. Tässä esim, Sofia Ruusilan kuvat bikini fitnes kisoista, jotka hän voitti.
Myönnän ihan kiva kroppahan tuo on, mutta mulla ainakin henkilökohtaisesti alkaa mennä hermo tähän fitnes touhottamiseen "fitness", "fitnes" ja vielä kerran "fitness". Eihän tässä ole mitään järkeä. Nykyään jopa ihminen joka käyn kerran kuussa salilla luokittelee itsensä fitnesiksi. "Mä harrastan fitnessiä".Sekä toinen ääripää ryhmä joka käy salilla, mutta ei saa edes hikeä pintaan ja rupattelevat toisilleen samalla, kun tekevät liikkeitä laitteissa, nimittävät hekin itseään "fitnessiksi". Sana fitnes on karannut aivan käsistä ja sitä kylvetään joka puolella. Olen myös nähnyt "fitnes pyyhkeitä" erään kaupan myyvän. Pieni frotee pyyhkeitä, joihin voi kuivata esim hikeä.
Se, että ihmiset hehkuttavat, että "ihanaa tulee niin hyvä fiilis", "ihanaa, näyttää niin terveeltä", "ihanaa fitnes elämä on ihanaa" yms. turhanpäivästä lässytystä, voisin melkein allekirjoittaa, että kisaaminen ei ole mitään "ihanaa" vaan ihan täyttä paskaa! Vedetään viimiset viimekot niin pienillä kalorimäärillä, että hyvä jos hengissä pysytään ja liikutaan siihen päälle hulluna, jotta saataisiin rasva täysin minimiin ja lihakset näkyviin. Kaikillehan tälläinen ei sovi ja sen takia fitness onkin oma valinta ja elämän tyyli. EI TRENDI! Ärsttää, kun kaikki turhanpäiväset julkkikset nyt niin osallistuvat kilpailuihin yms, ihan vain sen takia, koska se on TRENDISSÄ. Katotaan vaan 5v, päästä, kun uusi villitys iskee eri lajiin, vaikka Golfiin, niin bikibi fitnes unohtuu aika äkkiä ja eiköhän sielä nähdä Ruusila golfaamassa ja bikini fitnes harrastus on vain historiaa....
Rivien välistä voisi päätellä, että olisin jotenkin kateellinen, tai pahan suopainen, mutta yritän vain saada tuotua esille sitä ärsyttävää asiaa että urheilusta + sali liikunnasta + FITNESS elämäntavasta.... se on vain mennyt aivan täysin överiksi. Tulvinut kupista ja ennen aikoja ylös ja valunut lattialle. Ja varsinkin, kun sen tietää, että tää ei oo pysyvää, vaan trendi mikä hetkenpäästä menee ohi ja muutaman vuodenpäästä on täysin eri jutut. Ihmiset jotka vannovat fitnesin nimeen ja voivat sanoa, että ovat seuraavan 10v päästä saman lajin parissa yhtä intohimoisesti, on hyvin pieni prosentti. Ikävä kyllä.
Palatakseni vielä Ruusilan. Pakko sanoa, että en yhtään ihmettele, miten hän voitti nuo kisat. Onhan Sofia kaunis ja voittanut aikaisemmin Miss Helsinki tittelin(?) tai jonkun kauneuskilpailun (en nyt enää muista minkä), niin onhan hän kaunis nainen ja ollut ennen kuin alkoi treenata niin hoikassa ja hyvässä kunnossa. Lihas kasvaa hitaasti, mutta kovalla treenillä, tarkalla ruokavaliolla ja oikealla PT:llä niin ei ole mikään mahdottomuus päästä tuollaiseen kuntoon noinkin nopeasti, mitä Ruusila muodonmuutostaan teki + kaunis nainen ja ennenkin voittanut kauneuskilpailuita, niin en ihmettele yhtään, että pokaali kilahti käteen.
Mutta nyt ehkä vasta siihen kunnon asian pointtiin mitä haluaisin sanoa, että fitneksestä puhutaan, että se on "terveellinen ja hyvinvoipa" halutaan olla nimen omaan "terveitä" ja "hyvin voivia". PASKA PUHETTA sanon minä. Aivan täysin rehellisesti puhuttuna minun mielestä :
Terveellinen ja hyvin voiva ihminen on:
- Syö mitä haluaa
- Ei punnitse ruokia
- Liikkuu päivittäin, mutta ei "pakosta" (esim. nyt on pakko tai makkaroita tulee)
- Osaa herkutella
- Harrastaa niitä urheilulaje joista oikeasti tykkää
- Rakastaa omaa kroppaa
- Omistaa myös muotoja
- RAKASTAA OMAA VARTALOAAN
Rehellisesti mä sanon, että tälläinen ihminen on enemmän onnellinen, kuin hullunlailla tiukkaa diettiä noudattava "fitnessmimmi". Ainut vaan, että tavallisen vartalon omaavaa, hieman pyöreyttä omaava, ihminen ei ole koskaan vielä ollut ihanne, vaan aina halutaan ihannoida jotain sellaista, mitä itse emme ole. Pitkän aikaan ihanne kroppamme on ollu laiha, ellei perähti langanlaiha, nyt joku älypää vain keksi, että lihaksilla saadaan enemmän muotoja, kun treenataan vähän bebaa, vatsaa, reisiä ja käsiä. Nyt olemme saavuttaneet jopa sen pisteen, että ihanne kroppassa on vähemmän rasvaa, kuin langanlaihoissa malleissa, jotka sitten vähän aikaan sitten olivat niin IN. Keksimme vain, keinon miten saada ihmiset huijatuksi, että miten terveellistä ja ihanaa tämä aika kausi on. Väitän ja allekirjoitan, että "kisdietti" on kaukana tuosta kaikesta.
Fitness kroppa on:
- Kovaa treeniä salilla
- Tiukkaa diettiä (sekä massa, että dietti puhumattakaan kisadietistä)
- Kurinalaista elämää
- Elämän tapaa
- Revähdyksiä
- Kipua
- Kärsivällisyyttä
- Hikeä
- Tahdon voimaa
- Rakkaus omaan kroppaan
- EI TRENDI PELLEJÄ! (näin sen pitäisi olla)
Se mikä mun mielestä pitäisi olla olla Fitness = Kurinalaista elämää EI ELÄMÄÄ MUODIN VUOKSI.
Olen puhunut.
Krista.
torstai 20. kesäkuuta 2013
UUUh, puntti nousee ja polvet tutisee!
Hello ja hyvää juhannusta!
Nyt kyllä vähän syö ihmistä, kun itse istuu töissä ja katselee facebookista muiden ihmisten tekemisiä ja menemisiä. Melkein kaikki mun kaverit on jossain muualla kuin pk.-seudulla!!! ARGH!!! Mä niin haluaisin olla niiden kanssa jossain! Mua pyydettiin 4 eri mökille mukaan, mutta ei täällä mä 4 seinän sisällä istun ja tienaan rahaa sillä aikaan, kun muut pitää hauskaa!
Hyvä viikon alusta olin vielä sitä mieltä, että en haluaisi edes lähteä mökille, koska sielä kaikki ihmiset ryyppää enemmän tai vähemmän. Yksikin ystäväporukka lähti tallinnasta oikein hakemaan viinaa juhannukseksi mökille. Mun ei tee mieli juoda, koska treeni on taas päällä ja tiedän sen, että alkoholi sekoittaa mun treenikuvuoita niin, että siitä ei vaan mitään tule. Ja nyt on otettu lähtölaskenta tuleviin häihin jolloin meinaan oikeasti olla elämäni kunnossa sen -20kg laihempana ensivuonna, niin tässä on oikeasti alettava tekemään taas töitä olantakaa. Kesä on tähän menessä mennyt multa enemmän ja vähemmän treenatessa ja herkkuja syöden.
Mitäs teidän kesään kuuluu?
Enää ei ole kuin 2vkoa, kun perheeseen tulee pieni perheen lisäys :)
En malta odottaa tuota pientä ihanuutta <3 Sitten mulla lenkkikaveri tiedossa, joka lähtee enemmän kuin mielellään lenkkeilemään! Eikö olekin suloinen? <3<3<3<3<3
Lenkistä tulikin mieleen, että salilla en oo pitkään aikaan piipahtanut. Tällä viikolla liikunnan salda on 60km pyöräilyä ja muutama kävelylenkki n. 4km... joten ei ihan hirveitä suorituksia ole :) Jos ei lasketa pyöräilyä. Salille kyl pitäis päästä taas.................
Ainiin perustin blogin jonne kirjoittelen kaikenlaisia tyttömäisiä juttuja ja jonninjoutavaa höpinää, jos haluutta vilkaista, niin se on.
http://tavislife.blogspot.fi/
Hyvää juhannusta kaikille!
Krista
Nyt kyllä vähän syö ihmistä, kun itse istuu töissä ja katselee facebookista muiden ihmisten tekemisiä ja menemisiä. Melkein kaikki mun kaverit on jossain muualla kuin pk.-seudulla!!! ARGH!!! Mä niin haluaisin olla niiden kanssa jossain! Mua pyydettiin 4 eri mökille mukaan, mutta ei täällä mä 4 seinän sisällä istun ja tienaan rahaa sillä aikaan, kun muut pitää hauskaa!
Hyvä viikon alusta olin vielä sitä mieltä, että en haluaisi edes lähteä mökille, koska sielä kaikki ihmiset ryyppää enemmän tai vähemmän. Yksikin ystäväporukka lähti tallinnasta oikein hakemaan viinaa juhannukseksi mökille. Mun ei tee mieli juoda, koska treeni on taas päällä ja tiedän sen, että alkoholi sekoittaa mun treenikuvuoita niin, että siitä ei vaan mitään tule. Ja nyt on otettu lähtölaskenta tuleviin häihin jolloin meinaan oikeasti olla elämäni kunnossa sen -20kg laihempana ensivuonna, niin tässä on oikeasti alettava tekemään taas töitä olantakaa. Kesä on tähän menessä mennyt multa enemmän ja vähemmän treenatessa ja herkkuja syöden.
Mitäs teidän kesään kuuluu?
Enää ei ole kuin 2vkoa, kun perheeseen tulee pieni perheen lisäys :)
En malta odottaa tuota pientä ihanuutta <3 Sitten mulla lenkkikaveri tiedossa, joka lähtee enemmän kuin mielellään lenkkeilemään! Eikö olekin suloinen? <3<3<3<3<3
Lenkistä tulikin mieleen, että salilla en oo pitkään aikaan piipahtanut. Tällä viikolla liikunnan salda on 60km pyöräilyä ja muutama kävelylenkki n. 4km... joten ei ihan hirveitä suorituksia ole :) Jos ei lasketa pyöräilyä. Salille kyl pitäis päästä taas.................
Ainiin perustin blogin jonne kirjoittelen kaikenlaisia tyttömäisiä juttuja ja jonninjoutavaa höpinää, jos haluutta vilkaista, niin se on.
http://tavislife.blogspot.fi/
Hyvää juhannusta kaikille!
Krista
torstai 13. kesäkuuta 2013
Pää taivaissa ja onnesta soikeena!
Viimepäivät mulla on menny kovasti miettiessä sitä koira hommaa josta kirjoitin teille vähän ennen mun loman alkua. Jos ette muista niin valaisen teille uudestaan hieman asiaa.
Ollaan miehen kanssa mietitty, että otettaisiin toinen koira. Dalmatialainen. Aktiivinen koira jonka kanssa voi harrastaa erillaisia lajeja sekä soveltuu myös "kotikoiraksi". Mä oon miettinyt pitkään sitä jaksanko taas aloittaa alusta, kun oma koira on oppinut sisäsiistiksi, kaikki käytöstavat ja siitä on tullut "yhteiskuntakelvollinen" vanha herra jonka kanssa arki sujuu kuin tanssi. Nyt sitten pitäisi aloittaa koko prosessi alusta saakka. Mutta sen mä tiedän, että jos ei mitään anna, niin ei kyllä mitään saakkaan. Oon sitä mieltä, että pää siinä jossain vaiheessa repee ja hermo tulee olemaan tiukalla, mutta sitten, kun koira on saatu opetettua elämä on aivan ihanaa. Joten "pahoin pelkään", että meille on tulossa pieni koiranpentu ensi kuussa <3 MÄÅ OON NIIN ONNELLINEN JA ILOINEN että en millään jaksaisi odottaa uuden perheenjäsenen kotiutimista meille <3
Varsinkaan sen jälkeen, kun tänään lähdimme katsomaan tuota suloista 10 koiran pentuetta. Oooooh! Sitä ei olis pitänyt tehdä :D Tosin mies oli vähän sitä mieltä ennenku mentiin sinne, että mietitään vielä otetaanko pentu ollenkaan, mutta sen tietää, kun jotain koiranpentuja menee katsomaan, niin kyllä sieltä joku lähtee mukaan. Pennut ovat vaan niin suloisia <3
Nyt odotellaan, että pentu tulee luovutusikään ja saadaan yks uusi perheenjäsen lisää. Nää viimiset viikot mitä tässä on tulee olemaan mahdottoman pitkiä!
Krizu
Ollaan miehen kanssa mietitty, että otettaisiin toinen koira. Dalmatialainen. Aktiivinen koira jonka kanssa voi harrastaa erillaisia lajeja sekä soveltuu myös "kotikoiraksi". Mä oon miettinyt pitkään sitä jaksanko taas aloittaa alusta, kun oma koira on oppinut sisäsiistiksi, kaikki käytöstavat ja siitä on tullut "yhteiskuntakelvollinen" vanha herra jonka kanssa arki sujuu kuin tanssi. Nyt sitten pitäisi aloittaa koko prosessi alusta saakka. Mutta sen mä tiedän, että jos ei mitään anna, niin ei kyllä mitään saakkaan. Oon sitä mieltä, että pää siinä jossain vaiheessa repee ja hermo tulee olemaan tiukalla, mutta sitten, kun koira on saatu opetettua elämä on aivan ihanaa. Joten "pahoin pelkään", että meille on tulossa pieni koiranpentu ensi kuussa <3 MÄÅ OON NIIN ONNELLINEN JA ILOINEN että en millään jaksaisi odottaa uuden perheenjäsenen kotiutimista meille <3
Varsinkaan sen jälkeen, kun tänään lähdimme katsomaan tuota suloista 10 koiran pentuetta. Oooooh! Sitä ei olis pitänyt tehdä :D Tosin mies oli vähän sitä mieltä ennenku mentiin sinne, että mietitään vielä otetaanko pentu ollenkaan, mutta sen tietää, kun jotain koiranpentuja menee katsomaan, niin kyllä sieltä joku lähtee mukaan. Pennut ovat vaan niin suloisia <3
Nyt odotellaan, että pentu tulee luovutusikään ja saadaan yks uusi perheenjäsen lisää. Nää viimiset viikot mitä tässä on tulee olemaan mahdottoman pitkiä!
Krizu
Kuumottava pyörälenkki!
Mun arki lähti käyntiin maanantaina. Päätin sunnuntai-iltana, että nyt laitettiin kesämakkarat likoon ja aloitin "kevyesti" pyöräilykauden 30km lenkillä!
Mä sain pyörän synttärilahjas ja siinä on... öö 18 vaihdetta? Kai? 7 toisella puolen ja jotain vaihteita toisellapuolen? Mä oon tosi huono noissa pyörissä, kun en tiedä niistä mitään, puhumattakaan osaa käyttää niitä ja niin kävi myös mun pyörälenkillä. Puolet matkasta vedin ihan täysiä ja väärillä vaihteilla. Syke löi yli 200 ja olin ihan lopun partaalla. Mä ajattelin, että tästä mä en selviä. Viiminen niitti oli se, kun olin aivan poikki, haukoin henkeä, niin paljon, kuin pystyin ja tuntui, että en saa enää happea riittävästi. Talutin pyörää pientä loivaa ylämäkeä ylös, kun voimia ei riittäny polkemiselle ja jalat huusivat hoosiannaa ja olivat aivan täysin hapoilla! En meinannut pystyä ottamaan askeltakaan. Jos en olis ollut ajotiellä olisin pysähtynyt reunaan istumaan ja heittänyt pyörän ojaan, mutta ajotiellähän sitä ei voinut tehdä. Kiipesin siis mäen hampaita purren ylös ja hyppäsin mäen päällä uudestaan satulaan ja vaihteen nykäisin pienimmälle mitä vain pyörästä löytyi. Olin aivan loppu.
Päätin, että pysähdyn seuraavalle ensimmäiselle bussipysäkille, mitä vain vastaan tulee. Soijaa pukkas hulluna ihosta ulos, kun pysähdyin lepäämään ja juomaan vettä. Onneksi olin tajunnut ottaa vesipullon mukaan. Siinä mä vielä pohdin, että mahtaako musta olla pyöräilemään matkaa loppuun vai lopetanko suosiolla? Päätin kuitenkin jatkaa "tätähän mä halusin". Ja taas mentiin.
Viimiset 20km sitten menikin oikein hyvin. Löysin oikean "tatsin" ja oikeat vaihteet koko hommaan. Vaihde 4-5 oli oikein hyvä vaihde polkea silloin, kun ei polkenut ylämäkeä, lähinnä suoraan tarkoitettuun pyöräilyyn (ja suoria teitähän ei ihan hirveesti tolla 30km lenkillä ollut) ja sitten 1 vaihde oli hyvä ylämäkiin niin jyrkkiin kuin vähän loivempiikin.
Loppumatka sujuikin erittäin hyvin ilman "loppuunpalamista" ja sykekään ei päässyt nousemaan tähtitieteellisiin lukemiin. Pysähdyin vielä 2 kertaan ennenkuin saavuin perille ja matkaan mulla meni 30km 2h joista 30min oli "lepotaukoja". En tiedä oliko se hyvä vai huonoaika. Itse olen ainakin tyytyväinen, että pääsin perille saakka :) Samalla myös tajusin sen, kuinka paljon voin kuluttaa kesänaikana läskiä ja ne kaikki herkut jotka tankkasin lomalla, ovat syksyllä vain muistikuva historiassa :)
Ihanaa! Nautin siis pyöräilystä, nyt kun löysin sopivat vaihteet itselleni! <3
Mitenkäs teidän urheilut sujuvat näin kesällä?
KriZu
Mä sain pyörän synttärilahjas ja siinä on... öö 18 vaihdetta? Kai? 7 toisella puolen ja jotain vaihteita toisellapuolen? Mä oon tosi huono noissa pyörissä, kun en tiedä niistä mitään, puhumattakaan osaa käyttää niitä ja niin kävi myös mun pyörälenkillä. Puolet matkasta vedin ihan täysiä ja väärillä vaihteilla. Syke löi yli 200 ja olin ihan lopun partaalla. Mä ajattelin, että tästä mä en selviä. Viiminen niitti oli se, kun olin aivan poikki, haukoin henkeä, niin paljon, kuin pystyin ja tuntui, että en saa enää happea riittävästi. Talutin pyörää pientä loivaa ylämäkeä ylös, kun voimia ei riittäny polkemiselle ja jalat huusivat hoosiannaa ja olivat aivan täysin hapoilla! En meinannut pystyä ottamaan askeltakaan. Jos en olis ollut ajotiellä olisin pysähtynyt reunaan istumaan ja heittänyt pyörän ojaan, mutta ajotiellähän sitä ei voinut tehdä. Kiipesin siis mäen hampaita purren ylös ja hyppäsin mäen päällä uudestaan satulaan ja vaihteen nykäisin pienimmälle mitä vain pyörästä löytyi. Olin aivan loppu.
Päätin, että pysähdyn seuraavalle ensimmäiselle bussipysäkille, mitä vain vastaan tulee. Soijaa pukkas hulluna ihosta ulos, kun pysähdyin lepäämään ja juomaan vettä. Onneksi olin tajunnut ottaa vesipullon mukaan. Siinä mä vielä pohdin, että mahtaako musta olla pyöräilemään matkaa loppuun vai lopetanko suosiolla? Päätin kuitenkin jatkaa "tätähän mä halusin". Ja taas mentiin.
Viimiset 20km sitten menikin oikein hyvin. Löysin oikean "tatsin" ja oikeat vaihteet koko hommaan. Vaihde 4-5 oli oikein hyvä vaihde polkea silloin, kun ei polkenut ylämäkeä, lähinnä suoraan tarkoitettuun pyöräilyyn (ja suoria teitähän ei ihan hirveesti tolla 30km lenkillä ollut) ja sitten 1 vaihde oli hyvä ylämäkiin niin jyrkkiin kuin vähän loivempiikin.
Loppumatka sujuikin erittäin hyvin ilman "loppuunpalamista" ja sykekään ei päässyt nousemaan tähtitieteellisiin lukemiin. Pysähdyin vielä 2 kertaan ennenkuin saavuin perille ja matkaan mulla meni 30km 2h joista 30min oli "lepotaukoja". En tiedä oliko se hyvä vai huonoaika. Itse olen ainakin tyytyväinen, että pääsin perille saakka :) Samalla myös tajusin sen, kuinka paljon voin kuluttaa kesänaikana läskiä ja ne kaikki herkut jotka tankkasin lomalla, ovat syksyllä vain muistikuva historiassa :)
Ihanaa! Nautin siis pyöräilystä, nyt kun löysin sopivat vaihteet itselleni! <3
Mitenkäs teidän urheilut sujuvat näin kesällä?
KriZu
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Selkämakkarat
"Hei, kuuleeks mua kukaan, vai oonks mä yksin... mä tulin tänne huutelee, kai joku mua kuuntelee?"
Mun aihe liittyy tänään niinkin ihanaan asiaan, kuin selkämakkarat! Kaikki tietää ne ihanat selässä lillulvat makkarat! HYI HELVETTI. Se on kaikkea muuta kuin kaunista. Mutta mun kysymys kuuluukin tänään, että miten ihmeessä niistä oikeasti päästään eroon?!?
Mulla on joskus ollu kunnon sixback selässä ja osa niistä "selkämakkaroista" on vaan kuihtunut pois, kun on treennannut ja liikkunut. Nyt kuitenkin edelleen, tuntuu, että sielä selässä jotain makkaraa on ja haluisin niistä visusti ja pikaisesti eroon. Lopullisesti. Miten ihmeessä tää laardi edes siirtyy selkään?!
Musta tuntuu muutenkin, että tää laihdutus on joku ikuisuus projekti. Joo olen mä paljon laihtunut lähtötilanteesta ja en edes viimekesänä ollut näin hoikassa kunnossa... huomaan sen vaatteista, kun viimekesäset vaatteet jotka mulla oli ei mahtunut kunnolla päälle. Nyt kyllä istuu, mutta silti tuntuu, että mulla on tekemistä vielä ihan liiaksi. Kun haaveilee unelmakroppaa joka on kiinteä ja lihaksikas ja tilanne on, että massaa löytyy vielä, vaikka muille jakaa, ei se mieltä ihan hirveesti nostata. Välillä sitä miettii, että miksi ihmeessä sitä jaksaisi treenata, kun tuntuu, että edistyminen on niin vaikeeta. Välillä taas pohtii sitä, että miten on edes päästänyt itsensä tähän kuntoon. No luojan kiitos suunta on muuttunut ja eteenpäin ollaan menossa, vaikka hidasta tää laardin sulattelu on. Onneks näistä ajoista ollaan selvitty kunnialla eteenpäin. Ja niinhän se vanha sananlasku sanoo, että pohjalta ei ole, kuin yksisuunta eteenpäin :D
http://www.youtube.com/watch?v=zZzchEcTxqc
Jotain siis on tapahtunut noistakin ajoista. Kaikkeen sitä ihminen lähteekin mukaan. Sen verran linkkiä kommentoidakseni, että toi oli mun ihan ensimmäinen lähetys ikinä ja olin aivan totaallisen jäässä, niinku tosta videosta voi päätellä. Oon ite nauranu joku 100 kertaa vedet silmissä, kun oon tota katsonut :D hahahahahah!!! Mutta tosta huomaa, että miten ihminen on muuttuu, kun jaksaa vaan painaa.
Mun aihe liittyy tänään niinkin ihanaan asiaan, kuin selkämakkarat! Kaikki tietää ne ihanat selässä lillulvat makkarat! HYI HELVETTI. Se on kaikkea muuta kuin kaunista. Mutta mun kysymys kuuluukin tänään, että miten ihmeessä niistä oikeasti päästään eroon?!?
Mulla on joskus ollu kunnon sixback selässä ja osa niistä "selkämakkaroista" on vaan kuihtunut pois, kun on treennannut ja liikkunut. Nyt kuitenkin edelleen, tuntuu, että sielä selässä jotain makkaraa on ja haluisin niistä visusti ja pikaisesti eroon. Lopullisesti. Miten ihmeessä tää laardi edes siirtyy selkään?!
Musta tuntuu muutenkin, että tää laihdutus on joku ikuisuus projekti. Joo olen mä paljon laihtunut lähtötilanteesta ja en edes viimekesänä ollut näin hoikassa kunnossa... huomaan sen vaatteista, kun viimekesäset vaatteet jotka mulla oli ei mahtunut kunnolla päälle. Nyt kyllä istuu, mutta silti tuntuu, että mulla on tekemistä vielä ihan liiaksi. Kun haaveilee unelmakroppaa joka on kiinteä ja lihaksikas ja tilanne on, että massaa löytyy vielä, vaikka muille jakaa, ei se mieltä ihan hirveesti nostata. Välillä sitä miettii, että miksi ihmeessä sitä jaksaisi treenata, kun tuntuu, että edistyminen on niin vaikeeta. Välillä taas pohtii sitä, että miten on edes päästänyt itsensä tähän kuntoon. No luojan kiitos suunta on muuttunut ja eteenpäin ollaan menossa, vaikka hidasta tää laardin sulattelu on. Onneks näistä ajoista ollaan selvitty kunnialla eteenpäin. Ja niinhän se vanha sananlasku sanoo, että pohjalta ei ole, kuin yksisuunta eteenpäin :D
http://www.youtube.com/watch?v=zZzchEcTxqc
Jotain siis on tapahtunut noistakin ajoista. Kaikkeen sitä ihminen lähteekin mukaan. Sen verran linkkiä kommentoidakseni, että toi oli mun ihan ensimmäinen lähetys ikinä ja olin aivan totaallisen jäässä, niinku tosta videosta voi päätellä. Oon ite nauranu joku 100 kertaa vedet silmissä, kun oon tota katsonut :D hahahahahah!!! Mutta tosta huomaa, että miten ihminen on muuttuu, kun jaksaa vaan painaa.
Mutta työtä vielä riittää enemänkuin laki sallii. Puuh!
Mutta ei se auta valittaa, hiljaa hyvä tulee. Siihen mun on nyt vaan uskottava. Tää mun ajatus vähän karkas nyt eri reitelle.. Miten mä pääsinkin aiheesta selkämakkarat taas puimaan tätä mun muodonmuotosta ja mittimään miten hiljasta tää eteneminen onkaan? :D
Mutta, huomenna siis sinne salille kattomaan sitä Danii :D ja sinne sen hikitunnille. Toivottavasti osaa vetää kunnon intensiivisen treenin. Haluun, että soijaa mukkaa enemmän kuin laki sallii :D sitävartenhan sinne mennään!
Ja jos joku tietää jonkun hyvän liikkeen salilla tai jossain millä saisi selkämakkarat nitistettyä kokoneen pois, niin otan vinkkejä ilomielin vastaan!
KIITOS !
:)
Im back!
Hoplaa!
Muutaman viikon hiljaisuus... Mutta täällä ollaan edelleen ja fiilis on hyvä! :)
Pakko pitää välillä taukoa bloggaamisesta. En tiedä mikä siinä on, mutta ihan rehellisesti sanottuna, se on välillä pirun raskasta yrittää saada mielenkiintoista tekstiä -ei mistään-, joten pieni tauko tekee välillä ihan hyvää ja täällä taas ollaan elinvoimaisempana kuin koskaan! :)
Mulla tosiaan alkoi kesäloma tossa 2vkoo sitten ja tää aika on mennyt ihan rentoutuessa. Muutaman kerran oon käynyt lenkillä ja viettänyt rentoutunut ihan olantakaa. Mulla oli kovat suunnitelmat, että kun olen lomalla treenaan hulluna ja syön terveellisesti. Molemmat on menneet vähän päin honkia, mutta lisäkiloja ei silti ole kuitenkaan vielä kertynyt. Huomenna otan taas ensiaskelia salille ja kohti ensimmäisiä ryhmäliikunta tunteja.
Mun yks kaveri käy treenaamassa jossain espoon salilla ja sillä on sinne salille jotain "ilmaislippuja". Mun on kuulemma pakko nähdä joku "Dani" mies, joka on todella hyvin treenattu, tumma ja tosi ruskettunut. Sen ryhmäliikunta tunnilla, kuulemma käy kaikki yh-äidit ja nuoret sinkkunaiset housut märkänä! :D Joten sinnehän se sitten kutsu mut "Sun On Pakko Nähdä Se Mies" ja sitähän me lähdetään nyt ihan katsomaan :D Tosin oon kerran elämässäni ollut yhdellä ryhmäliikunta tunnilla joskus nakki ja sota ja se on jäänyt siihen, joten ihan uteliaisuudesta lähden katsomaan minkälaista meinenkiä sielä on! Hiki tulee, se on varma.
Mutta pikemmittä puheitta, mä lähden nyt jatkamaan siivoiulua ja lenkille sitten myöhemmin. Pakko alkaa liikkumaan, muuten tulee hulluks :D Näkemisiin ja kuulemisiin taas huomenna, ellen peräti illalla innostu lisää bloggaa, mutta nyt oon taas langalla! I promise!
KriZu
Muutaman viikon hiljaisuus... Mutta täällä ollaan edelleen ja fiilis on hyvä! :)
Pakko pitää välillä taukoa bloggaamisesta. En tiedä mikä siinä on, mutta ihan rehellisesti sanottuna, se on välillä pirun raskasta yrittää saada mielenkiintoista tekstiä -ei mistään-, joten pieni tauko tekee välillä ihan hyvää ja täällä taas ollaan elinvoimaisempana kuin koskaan! :)
Mulla tosiaan alkoi kesäloma tossa 2vkoo sitten ja tää aika on mennyt ihan rentoutuessa. Muutaman kerran oon käynyt lenkillä ja viettänyt rentoutunut ihan olantakaa. Mulla oli kovat suunnitelmat, että kun olen lomalla treenaan hulluna ja syön terveellisesti. Molemmat on menneet vähän päin honkia, mutta lisäkiloja ei silti ole kuitenkaan vielä kertynyt. Huomenna otan taas ensiaskelia salille ja kohti ensimmäisiä ryhmäliikunta tunteja.
Mun yks kaveri käy treenaamassa jossain espoon salilla ja sillä on sinne salille jotain "ilmaislippuja". Mun on kuulemma pakko nähdä joku "Dani" mies, joka on todella hyvin treenattu, tumma ja tosi ruskettunut. Sen ryhmäliikunta tunnilla, kuulemma käy kaikki yh-äidit ja nuoret sinkkunaiset housut märkänä! :D Joten sinnehän se sitten kutsu mut "Sun On Pakko Nähdä Se Mies" ja sitähän me lähdetään nyt ihan katsomaan :D Tosin oon kerran elämässäni ollut yhdellä ryhmäliikunta tunnilla joskus nakki ja sota ja se on jäänyt siihen, joten ihan uteliaisuudesta lähden katsomaan minkälaista meinenkiä sielä on! Hiki tulee, se on varma.
Mutta pikemmittä puheitta, mä lähden nyt jatkamaan siivoiulua ja lenkille sitten myöhemmin. Pakko alkaa liikkumaan, muuten tulee hulluks :D Näkemisiin ja kuulemisiin taas huomenna, ellen peräti illalla innostu lisää bloggaa, mutta nyt oon taas langalla! I promise!
KriZu
torstai 16. toukokuuta 2013
Miksi lenkille lähteminen on niin vaikeaa?
Tässä on heki taukoa ollut, pakko ollut tasaanutua yörytmistä tähän "normaalielämään" ja kesäloman alkuun, ennenkuin alkaa mitään tietokonetta edes räplää, joten tässä lyhyesti ja ytimekkäästi muutamia kuvia mitä tässä muutamana päivänä on tapahtunut.
Skumpaa ja leivoksia!
Myöhäset äitienpäiväjuhlat ja mun kesänaloittajaiset!
Ah! Oli NIIN hyvää!
Johanna Tukiainen -Päivä vol. 523
Pudding, Pudding, Pudding. Pudding, PUDDINGIT TULI!!! Slurpus!!!!
Tänään en meinannu millään saada itseäni liikkumaan. Tai siis otinhan mä aurinkoa pihalla ja sen jälkeen rupesin siivoamaan, pesin pihakivetykset ja järjestelin tavaroita, sitä ei nyt hirveen liikunnaksi voi sanoa, mutta en kuitenkaan vaan maannut paikoillani :D On muuten btw, ollu aivan törKEEN hyvä ilma ja viikonlopuksi vaan paranee! Ai että mä rakastan kesää!
Mutta nyt siihen olennaiseen kysymykseen.
Miksi lenkkille lähteminen on niin vaikeaa?
En mä tiedä perustuuko tää nyt siihen, kun ihminen on niin niin mukavuuden haluinen ja lässyn, lässynlää. Mut kuitenkin. Mulla oli tänään se suuri ongelma. Ei kiinnostanut sitten yhtään lähteä lenkille, mutta jotenkin sain itteni pakotettua sinne, kun katselin taas pötsiä miten se on ottanut vähän nestettä tässä viimeaikoina, kun ei treenejä ole ollut niin paljon. Kaikki ureilu on ollut nyt pannassa viikon. Ja se näkyy myös kropassa koska myöskään ruokavalio ei ole ollut täysin kunnossa. Pieniä lipsumisia tullut, mutta pääsääntöisesti yritetty pysyä "ruodussa".
Sain siis kuitenkin itseni raahattua liikkeelle ja tekemään lenkin. Jos edistystä on tapahtunut salinpuolella, että painoja on saanut lisäillä sarjoihin, niin myöskin lenkkipolulla on tapahtunut huimia muutoksia. En saa enää kunnon lämpöä LUE: Hikeä päälle pelkällä kävelyllä vaan tarvitsen siihen juoksemista/hölkkäämistä mukaan. Ja pystyn kevyellä hölkällä vielä jopa kommunkoimaan! Wuhuu!!! Esitystä!!! Lisäksi huomasin, nyt lenkillä, että puolet matkasta on tosi kivaa ja sujuu mukavasti ja pystyn ajattelemaan, muutakin kuin "kohta tää loppuu", "vielä täytyy jatkaa hetki", "kesällä on kiva olla bikinit päällä rannalla, kunhan nyt jaksan tehdä tän lenkin". jne, jne. Eli siis en pala ihan loppuun heti vaan pystyn jopa nauttia siitä lenkkeilystä. Nyt pääsin vähän yli puolenvälin hyvällä fiiliksellä sitä mun peruslenkkiä. Ennen joutunut motivoimaan itsenään juoksemaan jo melkein alkumetreillä! Joten, kyl tää tästä. Pohjalta ei oo kuin yksisuunta ja se on eteenpäin! Ja tässä enää niin pohjolla olla! Kesän lopussa ollaan kuule sellassessa vedossa, että oksat pois... Joo niin varmaan :D No ei, toivossa on hyvä elää! :D
Mut siis asian pointti, oli aivan huippu lenkki ja mä oon huomannu, et parhaimman treenin/lenkin mä saan silloin, kun kaikista eniten v*tuttaa lähtee lenkille.
Ootteko samaa mieltä?
maanantai 13. toukokuuta 2013
AVAUTUMINEN "Miksi meille syötetään tälläistä pa*kaa"?! + kuulumiset
Mä en tiedä onko hurraamista eilisen karkkipussin haasteen jälkeen. Josta voit lukea täältä. Melkeen kaikkihan siinä meni, kun sain melkeen totaallisen raivokohtauksen :D Oon niin tunnesyöjä, kun olla jo voi! Hitto vie, että pitikin ostaa se pussi...
Sen varran kuitenkin sain, hillityyä, että en ihan kaikkea syöny. Vähän alle puolet jäi pussiin, jotka sitten mies söi aamulla kotona. Mutta tässä teille esimerkki siitä, MIKSI EI KANNATA SYÖDÄ KARKKIA!
Sen varran kuitenkin sain, hillityyä, että en ihan kaikkea syöny. Vähän alle puolet jäi pussiin, jotka sitten mies söi aamulla kotona. Mutta tässä teille esimerkki siitä, MIKSI EI KANNATA SYÖDÄ KARKKIA!
Ja heti välittömästi tuli finnejä!!! FINNEJÄ STANA!!!! Just, ku mä oon lomalle lähdössä, niin naama kukkii. Joten mitä tästä opimme älä_syö_karkki_jos_et_haluu_finnejä!!! Ja kuka niitä vapaavalintaisesti haluisikaan? :D
Mutta asiasta kymmentenn. Mietiskelin taas näit mun treenejä. Mä oon lähinnä ehkä sellanen "Kotibodari" kuin "ammatilaisbodari". Tai siis tarkoitan, että m en vaan osaa ottaa (vielä) syömistä niin tiukkaan ja mulla ei oo niin hyvää itsekuria, ettenko joskus sortuisi herkuttelemaan ja pistämään suuhun jotain sellasta joka sinne ie välittämättä kuulu. Oon keskittynyt lähinnä siihen näissä mun treenissä, että paino tippuu hitaasti ja tasaisesti ja , että liikuntaa tulee harrastettua säännöllisesti, sekä ruokavaliossa karsinu ylimääriset hiilarit pois ja muutenkin pitää ne pienenä, mutta silti huomaan mun ruokailutavassa, että olen kaukana vielä "ammattimaisesta treenamisesta ja ruokavaliosta", ja mietinkin onko musta koskaan sellaiseksi kunnon kisaajaksi? Sitä en vielä tiedä, mutta sen tiedän, että siihen on matkaa ja aivan tuhottomasti.
Silti oon onnellinen siitä, mitä oon saavuttanut ja niinkuin oon sanonut, että laji on vienyt mukaan. Ne sellaset "eufooriset"hyvänolon fiilikset on parasta mitä ihminen voi tuntea, Aivan huikeaa. Se on yksi kova syy siihen miksi olen tähän saakka tätä hommaa jaksanut ja aijon edelleen jatkaa. Nyt, kun kesä on tulossa ja loma alkamassa alkaa mulla entistä kovempi treenikausi, kuin normaalisti arkena, koska tällöin pystyn antaa kaiken aikani ja voimani treenaamiselle. Eilen mietin sitä, kuitenkin, että miten mukavaa olisi vain kesäloman aikana istua terdellä, syödä jäätelöä ja kellistellä rannalla auringon paisteessa tekemättä yhtään mitään, kun loma alkaa syödä juurikin mitä suuhun haluaa laittaa esim. grillata makkaraa ja ottaa muutama. Mutta tämä kaikki on juuri sitä, mikä tuo lisää kiloja ja lisää poimuja kroppaan. Moni suomalainen varmasti ajattelee näin, mutta minä keskityn siihen, että liikuttua tulee tarpeeksi ja se mitä grilliin laitetaan on terveellistä ja hyvää! Vaihtoehtoja on monia. Tosin, en aijo lomani aikana olla syömättä jäätelöä tai olla käymättä terassilla. Se tarkoittaa vaan, sitä, että jos haluaa "herkutella" täytyy myös kuluttaa enemmän kaloreita. Lihakset, kun eivät tule ilmaiseksi, eikä läski pala, ilman työtä.
Nyt kannattaa siis nauttia kaikista kevyistä herkuista, mitkä ovat kaupan hyllyt pulloillaan eikä kerry läskiä niin maljon. Eri kaikki erillaiset marjat, hedelmät ja meloonit! Kuten esimerkiksi tämä!
Aivan taivaallinen herkku! Myöskin hunajameloni ja tavallinen meloni. Melonit ovat nyt ihan ältsin hyviä!!! <3 Joten nam,nam,nam vaan eikun suuta kohti ja vie kyllä makeanhimon meneessään, eikä edes tule morkkis! :P Lisäksi kohta alkaa toreille ja kauppoihin tulemaan suomalaisia mansikoita ja herneitä yms. Niitä kannattaa syödä, koska ne ovat luomutuotteita eikä käsiteltyä ja lisäaine kökköä mitä meille yritetään aina syöttää. Siitä tulikin mieleen, että kanaattaa käydä lukemassa tää juttu
MIKSI MEILLE SYÖTETÄÄN TÄLLÄISTÄ ROSKAA?!
Paras tossa jutussa on ehkä se, että lääkäri pohtii tätä asiaa ja kirjoittaa "Ei ruoan tarvitse olla halpaa, laadusta voi maksaa" Joo on se hyvä huudella siellä lääkärin palkoilla tollasta, ja lähtökohtasesti mun mielestä ruoan pitäisi olla ilmaista TAI edes puolet halvempaa. Koska jokainen meistä tarvitsee ruokaa siihen, että pysytään elossa. Ihan järkyttävää, että ruoasta joutuu maksamaan niin paljon. Pelkkään elämiseen menee ainakin mun palkasta yli puolet. Ja tää tosiaan tarkoittaa VAIN asumista ja ruokailua. Sen lisäksi jos jotain haluaa tehdä saa miettiä tarkkaan mitä sitä tekee. Käsittämätöntä ja pöyristävä, että eläminen on näin kallista!
Tuskin KUKAAN ihmisistä haluaa laittaa suuhunsa pelkkää lisäaine paskaa ja syöpää kehittäviä aineita. Mutta suuri kysymysmerkki kuuluukin MIKSI MEILLE SYÖTETÄÄN SELLASTA PASKAA?!?! EIKÖ SELLAISET TUOTTEET PITÄISI VETÄÄ MARKKINOILTA VÄLITTÖMÄSTI POIS?!?!? Missä menee ihmillisyyden raja?
No tää on taas näitä asioita, joita ei ehkä ihan julkisesti kannattaisi tuoda esiin, mutta pistää vaan vihaksi tollanen. Sen takia olenkin tarkkaan alkanut katsomaan tuotteita joita ostan, että niissä ei sisältyisi hirveäsit E- koodeja eli lisäaineita, mistä tavallinen kansalainen ei edes tiedä mitä myrkkyä siihenkin ruokaan on tungettu. Ai, että taas räjähdän ja mun sisällä kiehuu tää yhteiskunta ja tää toiminta. Pakko siirtyä muihin mukavimpiin aiheisiin, koska tästäkin asiasta voisin muuten puhua tuntiitolkulla ja saisin itteni vaan entistä vihasemmaksi. Jos ei jotain huonoa niin jotain hyvää, nimitäin äärettömän hyvää ruokaa :D
Nimittäin tätä lisäaine-mössöruokaa. Tässä siis jauhelihaa-pakaste vihanneksia ja pirkka valkosipuli-tomaattimurskaa + ripaus ketsuppia! Ommmomom! Tää on mun uusi ja halppa herkku missä on proteiinit ja hiilarit aika hyvässä balanssissa, kun tohon laittaa vielä mukaan 100g pastaa :) Namnamanm! Halpaa, helppoa ja hyvää. Eikä niin paljon lisäaineita :)
Enjoy!
KriZu
lauantai 11. toukokuuta 2013
Haaste: Minä-Karkkipussi 1-0
Kävin ostamassa kasan rahkaa , vihanneksia ja jauhelihaa... JA Siwa Säkin. Tää on tismalleen se sama säkki joka vei voitin viimeviikolla ja ahmin koko pussin hetkessä alas. Nyt uusi revanssi. Tilanne tällähetkellä 1-0 mulle! Se on ollu avattuna jo 2h ja oon syönyt vasta 5karkkia, eikä edes tee mieli! Pussi kyllä kokoajan mielessä :D
Oi taivas nää on kyl parhaimpia karkkeja ikinä! Huhheijaa. En mä voi näitä kuvia katella. Nyt äkkiä blogi kiinni, etten ahmi taas koko säkkiä :D
Krizu
Oi taivas nää on kyl parhaimpia karkkeja ikinä! Huhheijaa. En mä voi näitä kuvia katella. Nyt äkkiä blogi kiinni, etten ahmi taas koko säkkiä :D
Krizu
Kesäloman huumaa!
Niin, kun oon kerran aikasemmin maininnut, mulla alkaa kesäloma maanantaina. Oon aika väsyny näistä töistä. Ollu ihan hulluna ennen lomaa töissä ja nyt viiminen rupeama 4/4 menossa. Huominen vielä, kun sais raapastua pois niin se olis siinä 4vkoon kesäloma kutsuis! Ensin mä ajattelin, että en mä tee mitään muuta kuin vain ole, mutta kokoajan tulee jotain juttuja minne pitäis mennä ja mitä pitäis tehdä. Ensimmäinen suunnitelma on tehdä kukkapenkki ja alkaa istutus hommiin :D Se alkaa jo heti maanataina! Loppukuusta onkin sitten ehkä kesäloman odotetuin kohokohta tapahtumassa. Starttaamme auton ja lähdemme "maakuntamatkailulle" kohti Turun suuntaan! Tarkoituksena olis käydä tervehtimässä entistä heilaa ja sitten lähteä baariin. Tosin ei tän exsän kanssa vaan ihan kavereiden. En tosiaan tiedä mitä siitä reisuusta tulee, koska mä en ole mikään tervetullut vieras sinne exsän luokse, koska sen nainen on aivan äärettömän mustasukkanen ja äkänen tapaus :D Sen takia niiden kanssa, ei oikein iltaa voikaan jäädä viettämään. Jos kahvit keittävät niin fine. Mun ja mun parhaan ystävän lisäks matkaan lähtee muutama muu kaveri, jotka jäävät sitten illaksi todennäköisesti tän mun exän luokse koska ovat kavereita keskenään. Nää 2 muuta tyyppiä on tietysti miehiä, joten tää mun exä nykyinen tuleekin niiden kanssa hyvin toimeen. No anyway, tätä reissua odotan kyllä kuin hullupuuroa ja ihana päästä muutenkin ihan täysin maalaismaisemiin <3
No tän lisäks olis sitten kaikkea matkustelua ympäri suomea. Mökillä pitäs käydä, porisa pitäis pyörähtää ja jossain festareillekin mennä ja koira pitäisi hankkia. Ollaan suunniteltu, että otettaisiin dalmatilaisen pentu. Se pentue ei oo vielä syntynyt, mutta pitäisi ihan näillä päivillä syntyä, mistä pennun haluaisin hankkia. Siitä sitten 7vko eteenpäin, kunnes ovat luovutus iässä. Tosin sillon enää mulla ei ole lomaa, mutta onneksi mies on paljon kotona kesällä niin on saumaa hankkia <3 Sen lisäksi pitäis vielä henkkia miehelle uusi auto ja sen lisäksi on tulossa suuuuuuuuuuuuuuuuuuuuret mutta kuitenkn pienet juhlat <3 Sekä lisäksi tietysti ankaraa treenaamista 4vkoo joka sisältää 5kertaa viikossa lenkkiä ja 3-4kertaa viikossa salia :D Ja munhan ei pitänyt tehdä mitään :) Toki ihan tää kaikki ei sisälly tohon 4vkoon, mutta kuitenkin aika paljon on silti ohjelmaa tulossa. Niin ja Ruotsissa pitäis keretä käymään :D
Ihana kesä <3
Kun maanatai aamuna lopetan nää työt, niin oon päättänyt, että kotiin kun pääsen avaan skumpan ja otan terassilla kylmää skumppaa lämpimässä aamuauringon paisteessa ja nautin kesästä ja lämmöstä, mitä en ole vielä työkiireiltäni kerinnyt nauttimaan. Sano, mun sanoneen, nyt kun tälläsiä kuvia maalailen, niin varmasti sataa vettä, esterin perseestä ja on kylmää ja tulee ja vaikka mitän :D Että tervetuloa vaan kesäloma! :D hahah!
No nähtäväksi jää!
KriZu
KriZu
Yö syöpön hiilari himot!
Mun maailma on muuttumassa kovaa vauhtia yhä oudommaksi ja oudommaksi.
Olen nyt kohta 2kk vetänyt dietillä ja fiilikset alkaa olemaan erikoisimmat ikinä. Tää liittyy siihen karkkipussiepisodiin josta voi lukea täältä! Luulin, että tää koskee vaan karkkia, mutta ehei, nyt on tulleet hiilarit mukaan.
Tänään kävin ostamassa maailman parasta lohi-pasta-salaattia jossa oli katkarapuja, lohta, pastaa, sipulia, salattia, kananmunia ommomom ja namamama kyllä se oli hyvää! No tiedätte varmaan, kun kaupan "lihatiskiltä" ostaa salaatin, saa valita erillaisista kulhoista koon, minkälaiseen kulhoon haluaa salaattinsa. No tuolla S-marketissa oli valittavana 3 erillaista vaihtoehtoa. Pieni, keskikokoinen ja iso. Pieni on oikeasti pieni. N. yksi annos. Keskikoisesta saat 2 ja isosta melkein 3.
No minähän säästäväisenä tyttönä taas jälleen kerran ajattelin, että ostanpa tuon keskikoisen niin saan siitä 2 ateriaa työpäivän ajaksi. Niinkuin aikaisemminkin olin tehnyt. Tässä ei siis pitänyt olla mitään uutta ja mullistavaa.
Kuvat: weheartit.com
No, niinhän siinä kävi taas jälleen kerran, että kun olin syönyt puolet kiposta ja puolet olisi pitänyt jättää, en vaan pystynyt jälleen kerran lopettaa syömistä. Vaan vedin koko kipon. Vaikka mulla oli loppuvaiheessa maha ihan täynnä ja turvonnu olo, niin ei auttanut muu kuin ahdata koko laatikollinen ruokaa pötsiin, pienintäkin salattinlehteä ja sipulinkuorta myöten. Voin sanoo, että sen jälkeen oli täysinäinen olo, mutta jos mulla olis ollu sitä ruokaa vielä enemmän niin takuuvarmasti olisin syönyt.
En voi käsittää mistä tälläset ahmimiset on tullut kuvioin. Ikinä en oo tälläsistä asioista "kärsiny". Tosin eihän tässä mitään kärsimistä ole, kun nyt tietää faktan ja minkä ainesosan kanssa lähtee ns. "homma lapasesta". Karkit ja hiilarit. Se on ainakin todistettu tähän mennessä. Tuntuu niinkuin eläisin jotain "puutostilaa" tai olisin jotenkin "aliravittu", vaikka lataan ruokaa pötsiin, enemmän kuin muut ihmiset. Ainoana erona, että hiilarit ovat miinuksella ja karkit/sipsit nollissa. Ajattelin vetää tossa jossain vaiheessa kesälomalla (joka alkaa muuten ma :P) niin kunnon "hiilaripäivän". Jollon nollataan toi hiilarien "puutostila" ja täytetään hiilarivarastot ja sekoitetaan aineenvaihdunta ihan täysin. Tämä siis tarkoittaa, että 1 päivä syödään pelkkää hiilaria koko päivä. Ei mitään muuta. Tulee haastavaa, mutta otan haasteen vastaan :)
Että sellasilla tuntemuksilla taas mennään... Kommentoikaa, jos teillä on samanlaisia tuntemuksia asian suhteen!
Yöllisin terveisin:
Yö syöppö Krista
Olen nyt kohta 2kk vetänyt dietillä ja fiilikset alkaa olemaan erikoisimmat ikinä. Tää liittyy siihen karkkipussiepisodiin josta voi lukea täältä! Luulin, että tää koskee vaan karkkia, mutta ehei, nyt on tulleet hiilarit mukaan.
Tänään kävin ostamassa maailman parasta lohi-pasta-salaattia jossa oli katkarapuja, lohta, pastaa, sipulia, salattia, kananmunia ommomom ja namamama kyllä se oli hyvää! No tiedätte varmaan, kun kaupan "lihatiskiltä" ostaa salaatin, saa valita erillaisista kulhoista koon, minkälaiseen kulhoon haluaa salaattinsa. No tuolla S-marketissa oli valittavana 3 erillaista vaihtoehtoa. Pieni, keskikokoinen ja iso. Pieni on oikeasti pieni. N. yksi annos. Keskikoisesta saat 2 ja isosta melkein 3.
No minähän säästäväisenä tyttönä taas jälleen kerran ajattelin, että ostanpa tuon keskikoisen niin saan siitä 2 ateriaa työpäivän ajaksi. Niinkuin aikaisemminkin olin tehnyt. Tässä ei siis pitänyt olla mitään uutta ja mullistavaa.
Kuvat: weheartit.com
No, niinhän siinä kävi taas jälleen kerran, että kun olin syönyt puolet kiposta ja puolet olisi pitänyt jättää, en vaan pystynyt jälleen kerran lopettaa syömistä. Vaan vedin koko kipon. Vaikka mulla oli loppuvaiheessa maha ihan täynnä ja turvonnu olo, niin ei auttanut muu kuin ahdata koko laatikollinen ruokaa pötsiin, pienintäkin salattinlehteä ja sipulinkuorta myöten. Voin sanoo, että sen jälkeen oli täysinäinen olo, mutta jos mulla olis ollu sitä ruokaa vielä enemmän niin takuuvarmasti olisin syönyt.
En voi käsittää mistä tälläset ahmimiset on tullut kuvioin. Ikinä en oo tälläsistä asioista "kärsiny". Tosin eihän tässä mitään kärsimistä ole, kun nyt tietää faktan ja minkä ainesosan kanssa lähtee ns. "homma lapasesta". Karkit ja hiilarit. Se on ainakin todistettu tähän mennessä. Tuntuu niinkuin eläisin jotain "puutostilaa" tai olisin jotenkin "aliravittu", vaikka lataan ruokaa pötsiin, enemmän kuin muut ihmiset. Ainoana erona, että hiilarit ovat miinuksella ja karkit/sipsit nollissa. Ajattelin vetää tossa jossain vaiheessa kesälomalla (joka alkaa muuten ma :P) niin kunnon "hiilaripäivän". Jollon nollataan toi hiilarien "puutostila" ja täytetään hiilarivarastot ja sekoitetaan aineenvaihdunta ihan täysin. Tämä siis tarkoittaa, että 1 päivä syödään pelkkää hiilaria koko päivä. Ei mitään muuta. Tulee haastavaa, mutta otan haasteen vastaan :)
Että sellasilla tuntemuksilla taas mennään... Kommentoikaa, jos teillä on samanlaisia tuntemuksia asian suhteen!
Yöllisin terveisin:
Yö syöppö Krista
perjantai 10. toukokuuta 2013
Tyttöjen juttuja
Nukutko rintaliivit ylläsi?
- Harvemmin, mutta toisinaan, riippuu fiiliksestä.
Nautitko draamasta?
- En todellakaan!
Oletko tyttömäinen tyttö?
- Olen varmaankin, mutta löytyy myös hullupuoli joka ei niin tyttömäinen. Se varmaan täällä bloginpuolellakin jo paljastunut :D
Kuka oli viimeinen henkilö jota halasit?
- Öö... taisi olla mun mies :)
Pieni vai iso laukku?
- PIENI !!!
Oletko lyhyt?
- En 181cm
Miehen ihannepituus?
- Vähintään samanpituinen kuin itse olen.
Mitä tekisit jos joku läimäyttäisi sinua takapuolelle?
- Riippuu vähän kuka se olisi :)
Onko sinulla parhaita ystäviä?
- On. Ilman ystäviä olisin ihan hukassa <3
Pukeudutko halloweenina?
- En
Onko sinulla nivelten yliliikkumista?
- Ei?
Mikä on oudoin paikka jossa olet nukkunut?
Öö... ei nyt tule mieleen muuta kuin vessa :D
Onko kukaan koskenut takapuoltasi viimeisen 24 tunnin aikana?
- Ei
Onko sinusta liikkeellä juoruja?
- Ainahan jotain on, mutta ei niistä kannata välittää.
Kutsutko joitain henkilöitä heidän sukunimillään?
- Joitakin
Kuinka moni mies lukee tämän vain koska tässä sanotaan "tyttöjen juttuja"?
- Jaa-a....
Minkä väriset ovat tämän hetkiset rintaliivisi?
- Tavallisen tylsät valkoiset, koska valkoinen toppi
Pidätkö miehillä enemmän vaaleista vai tummista hiuksista?
- Tähän vastaan edottomasti TUMMISTA !!!
Oletko tällä hetkellä turhautunut johonkin mieheen?
- En oikeastaan.
Välitätkö sukkiesi likaisuudesta?
- Välitätkö? :D Öö... mitä tähän pitäs vastata. En mä ainakaan likasia sukkia käytä. Onks hyvä vastaus?
Onko sydämesi koskaan särkynyt?
- Joskus
Oletko koskaan ajatellut mennä kauneusleikkaukseen?
- Joskus mielessä käynyt
Pidätkö elämästäsi?
- Rakastan sitä <3
Onko kukaan ystäväsi varastanut poikaystävääsi?
- Ei
Oletko hypännyt uima-altaaseen vaatteet päällä?
- En
Onko sinulla enemmän tyttö- vai poikakavereita?
- Varmaan aika 50-50
Kuinka pitkään sinulla on ollut Facebook-tunnus?
- Nyt tuli paha... onhan se ollu jo useamman vuoden. -07 lähtien?
Oletko koskaan lyönyt poikaa kasvoille?
- En
Oletko koskaan itkenyt itseäsi uneen?
- En
Oletko koskaan nähnyt mahdottomaksi unohtaa jonkun mielestäsi?
- Ei ketään voi unohtaa, mutta tunteet voi unohtaa.
Uskotko sanontaan "kerran huijari, aina huijari"?
- Joo, yleensä, mutta poikkeuksia on.
Milloin sinulla on ollut viimeksi erityisen hyvä olo jostain? Mistä?
- Tänään, urheilusta, miehestä, ystävistä ja kavereista <3
Toivotko joskus olevasi kuuluisa?
- Hahaha, mitäöhän tähän vastais :D
Ikävöitkö tällä hetkellä jotakuta?
- Joo <3
Kajaali vai ripsiväri?
- Kajaali
Hame vai housut?
- Hame
Sukkahousut vai leggingsit?
- Legginsit
Huppari vai takki?
- Takki
Korkkarit vai tennarit?
- Tennarit
Suorat vai kiharat hiukset?
- Suorat
Renkaat vai roikkuvat korvikset?
- Roikkuvat
Kännykkä vai iPod?
- Kännykkä
Smoothie vai latte?
- Smoothie
Dieetti vai normaali limsa?
- Dietti
Timantteja vai helmiä?
- Timantteja <3
Huulikiilto vai huulipuna?
- Kiilto
Perhe vai ystävät?
- Ei voi valita.
Manikyyri vai pedikyyri?
- Manikyyri
Rauha vai rakkaus?
- Rauhallinen rakkaus :D
Aurinkolasit vai käsilaukku?
- Käsilaukku!
Hauska vai vakava?
- HAUSKA!
Söpö vai seksikäs?
- Seksikäs
Tummat vai vaaleat silmät?
- Tummat
Pitkät vai lyhyet hiukset?
- Miehillä lyhkäset ja Naisilla pitkät
Kiharat vai suorat hiukset?
- Suorat
Hyvä tanssija vai hyvä laulaja?
- Hyvä tanssija
Tupakoitsija vai ei?
- EI !!!!!!
Kiltti vai paha poika?
- Paha ;)
Parta tai viikset vai ajeltu?
- Ajeltu
Nuori vai vanhempi?
- Ikä on numeroita
- Harvemmin, mutta toisinaan, riippuu fiiliksestä.
Nautitko draamasta?
- En todellakaan!
Oletko tyttömäinen tyttö?
- Olen varmaankin, mutta löytyy myös hullupuoli joka ei niin tyttömäinen. Se varmaan täällä bloginpuolellakin jo paljastunut :D
Kuka oli viimeinen henkilö jota halasit?
- Öö... taisi olla mun mies :)
Pieni vai iso laukku?
- PIENI !!!
Oletko lyhyt?
- En 181cm
Miehen ihannepituus?
- Vähintään samanpituinen kuin itse olen.
Mitä tekisit jos joku läimäyttäisi sinua takapuolelle?
- Riippuu vähän kuka se olisi :)
Onko sinulla parhaita ystäviä?
- On. Ilman ystäviä olisin ihan hukassa <3
Pukeudutko halloweenina?
- En
Onko sinulla nivelten yliliikkumista?
- Ei?
Mikä on oudoin paikka jossa olet nukkunut?
Öö... ei nyt tule mieleen muuta kuin vessa :D
Onko kukaan koskenut takapuoltasi viimeisen 24 tunnin aikana?
- Ei
Onko sinusta liikkeellä juoruja?
- Ainahan jotain on, mutta ei niistä kannata välittää.
Kutsutko joitain henkilöitä heidän sukunimillään?
- Joitakin
Kuinka moni mies lukee tämän vain koska tässä sanotaan "tyttöjen juttuja"?
- Jaa-a....
Minkä väriset ovat tämän hetkiset rintaliivisi?
- Tavallisen tylsät valkoiset, koska valkoinen toppi
Pidätkö miehillä enemmän vaaleista vai tummista hiuksista?
- Tähän vastaan edottomasti TUMMISTA !!!
Oletko tällä hetkellä turhautunut johonkin mieheen?
- En oikeastaan.
Välitätkö sukkiesi likaisuudesta?
- Välitätkö? :D Öö... mitä tähän pitäs vastata. En mä ainakaan likasia sukkia käytä. Onks hyvä vastaus?
Onko sydämesi koskaan särkynyt?
- Joskus
Oletko koskaan ajatellut mennä kauneusleikkaukseen?
- Joskus mielessä käynyt
Pidätkö elämästäsi?
- Rakastan sitä <3
Onko kukaan ystäväsi varastanut poikaystävääsi?
- Ei
Oletko hypännyt uima-altaaseen vaatteet päällä?
- En
Onko sinulla enemmän tyttö- vai poikakavereita?
- Varmaan aika 50-50
Kuinka pitkään sinulla on ollut Facebook-tunnus?
- Nyt tuli paha... onhan se ollu jo useamman vuoden. -07 lähtien?
Oletko koskaan lyönyt poikaa kasvoille?
- En
Oletko koskaan itkenyt itseäsi uneen?
- En
Oletko koskaan nähnyt mahdottomaksi unohtaa jonkun mielestäsi?
- Ei ketään voi unohtaa, mutta tunteet voi unohtaa.
Uskotko sanontaan "kerran huijari, aina huijari"?
- Joo, yleensä, mutta poikkeuksia on.
Milloin sinulla on ollut viimeksi erityisen hyvä olo jostain? Mistä?
- Tänään, urheilusta, miehestä, ystävistä ja kavereista <3
Toivotko joskus olevasi kuuluisa?
- Hahaha, mitäöhän tähän vastais :D
Ikävöitkö tällä hetkellä jotakuta?
- Joo <3
Kajaali vai ripsiväri?
- Kajaali
Hame vai housut?
- Hame
Sukkahousut vai leggingsit?
- Legginsit
Huppari vai takki?
- Takki
Korkkarit vai tennarit?
- Tennarit
Suorat vai kiharat hiukset?
- Suorat
Renkaat vai roikkuvat korvikset?
- Roikkuvat
Kännykkä vai iPod?
- Kännykkä
Smoothie vai latte?
- Smoothie
Dieetti vai normaali limsa?
- Dietti
Timantteja vai helmiä?
- Timantteja <3
Huulikiilto vai huulipuna?
- Kiilto
Perhe vai ystävät?
- Ei voi valita.
Manikyyri vai pedikyyri?
- Manikyyri
Rauha vai rakkaus?
- Rauhallinen rakkaus :D
Aurinkolasit vai käsilaukku?
- Käsilaukku!
- HAUSKA!
Söpö vai seksikäs?
- Seksikäs
Tummat vai vaaleat silmät?
- Tummat
Pitkät vai lyhyet hiukset?
- Miehillä lyhkäset ja Naisilla pitkät
Kiharat vai suorat hiukset?
- Suorat
Hyvä tanssija vai hyvä laulaja?
- Hyvä tanssija
Tupakoitsija vai ei?
- EI !!!!!!
Kiltti vai paha poika?
- Paha ;)
Parta tai viikset vai ajeltu?
- Ajeltu
Nuori vai vanhempi?
- Ikä on numeroita
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)