Miksi lenkille lähteminen on niin vaikeaa?

Tässä on heki taukoa ollut, pakko ollut tasaanutua yörytmistä tähän "normaalielämään" ja kesäloman alkuun, ennenkuin alkaa mitään tietokonetta edes räplää, joten tässä lyhyesti ja ytimekkäästi muutamia kuvia mitä tässä muutamana päivänä on tapahtunut.

Skumpaa ja leivoksia!

Myöhäset äitienpäiväjuhlat ja mun kesänaloittajaiset! 

Ah! Oli NIIN hyvää!

Johanna Tukiainen -Päivä vol. 523

Pudding, Pudding, Pudding. Pudding, PUDDINGIT TULI!!! Slurpus!!!!

Tänään en meinannu millään saada itseäni liikkumaan. Tai siis otinhan mä aurinkoa pihalla ja sen jälkeen rupesin siivoamaan, pesin pihakivetykset ja järjestelin tavaroita, sitä ei nyt hirveen liikunnaksi voi sanoa, mutta en kuitenkaan vaan maannut paikoillani :D On muuten btw, ollu aivan törKEEN hyvä ilma ja viikonlopuksi vaan paranee! Ai että mä rakastan kesää!

Mutta nyt siihen olennaiseen kysymykseen.

Miksi lenkkille lähteminen on niin vaikeaa?

En mä tiedä perustuuko tää nyt siihen, kun ihminen on niin niin mukavuuden haluinen ja lässyn, lässynlää. Mut kuitenkin. Mulla oli tänään se suuri ongelma. Ei kiinnostanut sitten yhtään lähteä lenkille, mutta jotenkin sain itteni pakotettua sinne, kun katselin taas pötsiä miten se on ottanut vähän nestettä tässä viimeaikoina, kun ei treenejä ole ollut niin paljon. Kaikki ureilu on ollut nyt pannassa viikon. Ja se näkyy myös kropassa koska myöskään ruokavalio ei ole ollut täysin kunnossa. Pieniä lipsumisia tullut, mutta pääsääntöisesti yritetty pysyä "ruodussa".

Sain siis kuitenkin itseni raahattua liikkeelle ja tekemään lenkin. Jos edistystä on tapahtunut salinpuolella, että painoja on saanut lisäillä sarjoihin, niin myöskin lenkkipolulla on tapahtunut huimia muutoksia. En saa enää kunnon lämpöä LUE: Hikeä päälle pelkällä kävelyllä vaan tarvitsen siihen juoksemista/hölkkäämistä mukaan. Ja pystyn kevyellä hölkällä vielä jopa kommunkoimaan! Wuhuu!!! Esitystä!!! Lisäksi huomasin, nyt lenkillä, että puolet matkasta on tosi kivaa ja sujuu mukavasti ja pystyn ajattelemaan, muutakin kuin "kohta tää loppuu", "vielä täytyy jatkaa hetki", "kesällä on kiva olla bikinit päällä rannalla, kunhan nyt jaksan tehdä tän lenkin". jne, jne. Eli siis en pala ihan loppuun heti vaan pystyn jopa nauttia siitä lenkkeilystä. Nyt pääsin vähän yli puolenvälin hyvällä fiiliksellä sitä mun peruslenkkiä. Ennen joutunut motivoimaan itsenään juoksemaan jo melkein alkumetreillä! Joten, kyl tää tästä. Pohjalta ei oo kuin yksisuunta ja se on eteenpäin! Ja tässä enää niin pohjolla olla! Kesän lopussa ollaan kuule sellassessa vedossa, että oksat pois... Joo niin varmaan :D No ei, toivossa on hyvä elää! :D

Mut siis asian pointti, oli aivan huippu lenkki ja mä oon huomannu, et parhaimman treenin/lenkin mä saan silloin, kun kaikista eniten v*tuttaa lähtee lenkille.

Ootteko samaa mieltä?