Vihdoinkin elävien kirjoissa!

Hellurei pitkästä aikaa!

Aikaa tässä on kerennyt vierähtämään kuukaudenpäivät, mutta nyt voin sanoa, että LUOJAN KIITOS se pahinvaihe on ylitetty. Nimittäin pystyn liikkumaan jo ilman keppejä ja jalkatukea! Voin sanoa, että viimeiset 4vkoa on ollut elämäni kauheimmat/v*ttumaiset 4vkoa. Myös on henkilökohtaisessa elämässä on tuon 4vkon aikana tapahtunut niin hyvää kuin huonojakin asioita.

Jos kaikki ei oo vielä mukana ollut, mitä mulle on tapahtunut, niin tässä tiivistettynä. Satutin polveni ja polvilumpio meni sijoiltaan. Sain jalkatuen ja kepit. Ensimmäinen viikko meni sängyssä makuuasennossa viettäen. Edes yöllä en pystynyt liikkumaan (vaihtamaan kylkeä) vaan jouduin nukkumaan kokoyön selällään. Söin kipulääkkeitä, mutta ei niistä mihinkään ollut. Toinen viikko meni myöskin vaakaesnnossa. Vessaan pääsin jotenkin liikkumaan, paremmin kuin edellisellä, mutta ilman jalkatukea tai keppejä ei ollut mitään toivoa liikkua mihinkään. 3vkoa alkoi vähän helpottaa. Aloin pääsemään liikkumaan vessaa pidemmälle loppuviikosta pääsin jo vessaan ilman keppejä. Ihme parantuminen alkoi :) 4vkona aloin pääsemään liikkumaan ilman keppejä jo ulos saakka. Kävin 2 eri ortopedillä. Toinen lääkäreistä oli ihan avuton, en tiedä eikö häntä kiinnostanut työnsä vai oliko hän oikeasti niin tyhmä, ettei tajunnut mitään. Hän mm. väitti, että jalkani ei ollut turvonnut ja pystyin liikkumaan normaalisti ja sanoi myöskin, että tuskin nivelsiteistä mikään on mennyt rikki tai venähtänyt. Vaikka itse en olekaan mikään ammattilainen niin näin omin silmin, että polvi oli tosiaan turvonnut ja jos polvilumpio lähtee sijoiltaan niin varmasti joku nivelistä repeää. JOS kävisi niin hyvä tuuri, ettei repäisi niin vähintääkin revähtää koska ne on ne joka pitää polven paikoillaan. Myöskin röntgen kuvissa näkyi joitain ylimääräisi riekalaita. Kävin sen jälkeen yksityisellä, joka oli kuin olikin asiasta samaa mieltä kanssani. Hän myöskin huolestui siitä, että olen yli 3vkoa käyttänyt tukea, että jalan kuntotus olisi pitänyt alkaa aikaisemmin ja sanoi, että nyt loppui jalkatuen käyttö. Ja siitähän se paraneminen sitten lähtikin. 

Aika hauska kuvaero. Kuvat on otettu samaan aikaan, mutta toiset vaan salamalla toiset ilman :D 

Nyt pystyn sitten liikkumaan täysin normaalisti, mutta 10min matka tai alamäki ottaa jalkaan ikävästi ja jalasta/polvesta lähtee voimat pois. Yritän lenkkeillä pieniä lenkkejä päivässä, jotta saisin jalkaa paranemaan, sekä vesijuoksua olen ajattelut alkaa kokeilemaan, että saisin polven takaisin kuntoon. Korkkareita on täysin turha yrittää edes pukea jalkaan. Lisäksi olen tässä ottanut hyvin lisäpainoa. En muista olenko koskaan ollut näin lihava. 4vkon aikana olen saanut itselleni lisäpainoa huikeat 5kg. Joka on ihan sairasmäärä, vaikka en olekaan syönyt mitenkään "urakalla", napaten kaikkea p*skaa suuhuni, mutta täysin liikkumattomuuteni on varmasti ollut suuri tekijä tässä asiassa. 

Vaikka elämä ei vielä vähään aikaan tule olemaan entisensä on se helpottunut huomattavasti, koska pääsen vihdoin ja viimein liikkumaan. Itkin monen monta kertaa 4vkon aikana, kun en pärjännyt yksin kotona, edes yksin puhumattakaan 2 koiran kanssa. Aina tarvitsin jonkun muunkin "hoitamaan" mua. Avottomuus ja toisen "passattavana" oleminen oli kaikista pahinta, varsinkin minunlaiselleni ihmisille joka on tottunut tekemään kaiken aina itse! Nyt otetaan iisisti ja odotellaan, että polvi paranee kunnolla. Eniten harmittaa, koska tulevaisuudessa salilla joudun luopumaan jalkarässistä ja jalkatreeneistä ja hillaamaan pienemmällä vaihteella, koska en tosiaankaan halua enää että polveni sanoo taas poks. Kaikista pahinta tässä on, se että se mahdollisuus on hyvin suuri, kun nyt kertaalleen sen on jo tehnyt.

Krista