Ollaan miehen kanssa mietitty, että otettaisiin toinen koira. Dalmatialainen. Aktiivinen koira jonka kanssa voi harrastaa erillaisia lajeja sekä soveltuu myös "kotikoiraksi". Mä oon miettinyt pitkään sitä jaksanko taas aloittaa alusta, kun oma koira on oppinut sisäsiistiksi, kaikki käytöstavat ja siitä on tullut "yhteiskuntakelvollinen" vanha herra jonka kanssa arki sujuu kuin tanssi. Nyt sitten pitäisi aloittaa koko prosessi alusta saakka. Mutta sen mä tiedän, että jos ei mitään anna, niin ei kyllä mitään saakkaan. Oon sitä mieltä, että pää siinä jossain vaiheessa repee ja hermo tulee olemaan tiukalla, mutta sitten, kun koira on saatu opetettua elämä on aivan ihanaa. Joten "pahoin pelkään", että meille on tulossa pieni koiranpentu ensi kuussa <3 MÄÅ OON NIIN ONNELLINEN JA ILOINEN että en millään jaksaisi odottaa uuden perheenjäsenen kotiutimista meille <3
Varsinkaan sen jälkeen, kun tänään lähdimme katsomaan tuota suloista 10 koiran pentuetta. Oooooh! Sitä ei olis pitänyt tehdä :D Tosin mies oli vähän sitä mieltä ennenku mentiin sinne, että mietitään vielä otetaanko pentu ollenkaan, mutta sen tietää, kun jotain koiranpentuja menee katsomaan, niin kyllä sieltä joku lähtee mukaan. Pennut ovat vaan niin suloisia <3
Nyt odotellaan, että pentu tulee luovutusikään ja saadaan yks uusi perheenjäsen lisää. Nää viimiset viikot mitä tässä on tulee olemaan mahdottoman pitkiä!
Krizu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti