torstai 9. toukokuuta 2013

Bodarit on itserakkaita ihmisiä?!

Sitä välillä pysähtyy miettimään omia treenejään ja muutoksiaan. Tässä hieman pohdintoja.

ALOITUS
Silloin kun aloitin treenaamisen. Tahdoin saada lihasta, mutta päävaatimuksena oli laihdutus, jota en ääneen kuitenkaan sanonut. Tai ainakin niin musta tuntuu nyt, vaikka silloin olin ihan varma siitä, mitä halusin. Ajattelin, kun lihasta tulee ja aineenvaihdunta kasvaa palaa läskikin, joten sen läskin palaminen oli kuitenkin varmaan se kaiken A ja O. Tosin, en halunnut (enkä halua edelleenkään), että vaikutan 2v päästä laihalta mallilsta, vaan haluan sitä lihasta kroppaan, olla kiinteä ja ennenkaikkea haluan, että lihakset huomataan. Niin mä oon sen alusta asti ajatellut.

Alussa, kun aloin käydä salilla. Yritin tehdä liikkeitä kunnolla ja oikein. Alussa PT:n hankkiminen oli todella hyvä idea. Sen pitäminen munkana olisi edelleenkin fiksua jos kukkaro vain antaisi sen myöten. Olenkin miettinyt, että ottaisin uudestaan tähän edelliseen PT:n  yhteyttä ja pyytäisin häntä päivittämään treeniohjelman ja ruokavalion aina 2kk välein ja silloin myös käytäisiin yhdessä liikkeet lävitse, jotta voisin omatoimisesti taas treenata. Uskon ja luotan tähän mieheen pitkälti, koska on kehonrakentajan kovanluokan kisaaja sekä kunnon tutkinnon suorittanut Personal Trainer, eikä mikään rivi "trainer", joita ikävän paljon näkyy nykyään jokapuolella varsinkin tän trendin ollessa pinnalla, tuntuu, että jokainen treenaja haluaa personal traineriksi ja jokainen on sitä. Kannattaa siis valita PT huolalla. Muutaman kuukauden opiskelut eivät takaa hyvää PT:tä. Kannattaa tarkistaa ihminen, mitä se on tehnyt, saavuttanut ja mitä kaikkea eri aineita on opiskellut. Pelkkä PT tutkinto on vain pintaraapuisu sitä kokonaisuutta. Joten olkaa tarkkoja!

NYKYTILANNE
Nyt olen huomannut salilla, että kun huomattavasti on tippunut painoa ja ulkonäkö asteen muuttunut alan kiinnittämään enemmän ja enemmän huomiota salilla tehtäviin liikkeisiin, niin että liike varmasti tuntuu sielä missä sen pitää tuntua. Mulla on ollut jo hetken aikaa ongelma, että välttämättä selkä-tai hauis treeni ei ole tuntunut seuraavanapäivänä kunnolla, joka tarkoittaa sitä, että silloin tehdään jotain väärin. Onnistunut treeni kuuluu tuntua ja sattua lihaksissa seuraavana päivänä. Silloin tietää, että ei ole turhaan nostellut ja rehkinyt salilla.

Viimeinen selkätreeni meni sinne juuri minne pitikin. Ensimmäistä kertaa sain koko kropan kunnolla jumiin yksin treenatessa. Jossain kohti toki aina on tuntunut, mutta nyt oli jokainen treenattu lihas kyllä aivan jumissa ja kipeenä. Hyvä niin, tiesin kerrankin toimineeni oiken! Nyt tiedän miten siis pitää toimia! Aikaisemmin, tein liikkeet ja "uskoin"/"luulin" sen toimivan ja kasvattavan lihaksia kropaassa, kunhan jotain liikettä tekee. Ei niin väliksi miten tekee. Se ei ole vaan niin yksinkertaista. Huomaan tästä, että olen oppinut ja kasvanut treenajaana huomattavasti siitä, mitä kohta 2kk sitten olin. Olen siis todella kasvannut treenajana pienessä ajassa paljon ja mun ajatusliikuntaan kohtaan on muuttunt aivan totaallisesti. Voisin melkein... huom. melkein sanoa rakastavani sitä!!! Uskon, että seuraavan 2kk päästä voinkin sanoa rehellisesti, että rakastan sitä, koska tää harrastus vie multa enemmän ja enemmän sydämmen. Mitä enemmän mun kroppa muuttuu sitä enemmän huomaan rakastavani harrastusta ja itseäni. Onkohan bodarit oikeasti niin itserakkaita? Pakko olla, koska jos ei itesään rakasta ja ulkonästään ei välitä, niin eihän tätä voi silloin harrastaa, koska tulokset tulevat niin viiveellä. Lisäksi tietysti on se terveydellinen puoli jonka nimiin kaikki tätä hekuttaa, mutta pa*kat, uskon siihen, että suurin motivaattori on kuitenkin se oma kroppa. Joten aika itserakasta porukkaa tän on oltava.

Mut ihan sama. Mulla on hyvä olla näin. Mulla ei oo pitkään aikaan ollu näin hyvä olla. Oon tähän asti tiputtanut 2kk aikana 5kg ja senteissä laihtunut melkein 10cm. Järisyttäviä muutoksia ei siis vielä ole tapahtunut, mutta silti tuntuu, että olisin saavuttanut jotain suurenmoista. Mikään ei saa mua enää pysähtymään ja mikään ei saa mua enää lopettamaan. Oon vauhdissa, tulessa ja halussa näyttää että minäkin pystyn tähän. Jokainen pystyy siihen jos vain tarpeeksi haluaa ja sillä jolla on huono itsetunto ja paha olla omassa kehossa. Ota ensimmäinen askel kohti uutta minääsi. 2kk on lyhyt aika ihmisen ikään verrattuna ja jos siiihen aikaa saa näin euforialliset fiilikset niin kannattaa satsata siihen 2kk. Sen jälkeen olet koukussa ja sua ei pysäytä enää mikään!

Keep going girls!

-Krisu-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti