Vuorotyön Insomnia ja Urheilijan painajainen

AVAUTUMINEN + KUVIA ELÄMÄSTÄ 

Noniin tässä mä taas istun keskellä yötä koneella kirjottamassa, kun pitäisi olla sikeesti nukkumassa. Miksi tää rytmin vaihtaminen on niin pirun vaikeeta? Nuorempana mulla ei ollut asian kanssa mitään ongelmia, senkuin vaan laittoi silmät kiinni silloin ku halusi ja kävi nukkumaan. Nykyään, vaikka yritän mitä niin herään aina yöllä, enkä saa nukuttua.

(Jollakin oli kivapäivä :D )

 Perjantai aamuna kun pääsin töistä yövuorosta päätin, että valvon kokopäivän, että varmasti väsyttää sitten illalla. Nukahdin yrityksistä huolimatta joskus klo 10 jälkeen ja heräsin klo 15. Okei, ei se mitään ajattelin, että nyt ollaan voitonpuolella kun kuitenkin "vaan" 5h tuli nukuttua. Lähdin heti liikkeelle, etten uudestaan vaan nukahtaisi sängynpohjalle.
Kello tuli 21. Olin ihan RättiPoikkiKatkiVäsynyt. Oltiin vielä T:n äidin luona käymässä kahvilla ja meinasin nukahtaa sinne (kahvista huolimatta). Oli pakko lähteä kotiin. Joskus klo 22. salkkareiden jälkeen (jotka katsottiin digiboksilta) kävin nukkumaan tyytyväisenä, koska tiesin, että univelkaa on ja toivoin, että yöllä tulisi nukuttua.
Heräsin joskus yöllä ja avasin silmät. Katsoin ulos, oli aivan säkkipiimetä. Laitoin äkkiä silmät kiinni ja toivoin, että saisin vielä unta. "Mun on pakko vielä nukkua" oli viimein asia, jonka muistan ja sen jälkeen *naps* olin unessa.
Heräsin uudestaan. Kauhea vessahätä. Muistan, että olin aikaisemmin yöllä herännyt ja ajattelin, että vielä,  kun kellokaan ei ollut soinut jos saisi nukuttua. Arvelin sen olevan jossakin klo 04 aikoihin. Yritin nukahtaa uudestaan, mutta vessahätä nostatti, mut väkisin ylös sängystä. Kävin pikaisesti vessassa ja takisin sänkyyn. Uni ei meinannut tulla. Hetken aikaa pyörin, kunnes alkoi taas väsyttää. Juuri, kun olin saavuttanut pisteen, jolloin uni alkoi olemaan lähellä. Alkoi uudestaan vessahätä. Ja tälläkertaa oli sen toinen tarpeen aika. Ajattelin, että jos nyt vessaan joudun nousemaan, se on varma, että voin sanoo unille hyvästit. Hetken aikaa taas yritin pyöriä sängyssä, mutta pakko mikä pakko. Sieltähän oli noustava.

(Kukka taidetta joskus aikoja sitten )

Kun pääsin takaisin sänkyyn ei tosiaan enää nukuttanut yhtään. Kauhea väsymys vain tuntui kropassa. Pyörin hetken aikaa ja päästin, että jos selailen hiukan kännykällä nettiä niin se uni saattaisi uudestaan tulla (tuhoon tuomittu idea jo pelkkä ajatuskin). No eihän se tullut 1h selailun jälkeen. Päätin nousta rehellisesti ylös sängystä. Kerta joku "kolmas voima latitoi kapuloita siihen tahtiin rattaisiin, niin eihän siinä auttanut, kuin antaa periksi. Ei nukuta sitten tänä yönä.
Nyt mä siis istun tässä ja kello 2.53 Viimeistään 2h päästä pitäisi olla salilla ja viimeistään 4h päästä pirteenä töissä. Voin nyt rehellisesti sanoa, että ei kiinnosta pätkääkään... tai yhtäpaljon kiinnostaa kuin kiviä sateella...

(-Räikee- Ei enää ikinä punaisia hiuksia....)

Onneks mulla alkaa ens viikolla vapaat, joten voin rauhassa keskittyä treenamiseen ja nukkumiseen. Voin sanoa ihan rehellisesti, että sellaiset ihmiset, ketkä eivät ole tehneet päiväkään vuoro/yötyötä eivät tiedä miten h*lvetin vaikeeta on yhdistää urheilu + työ keskenään.  Siinä on yksi hyvä syy minkätakia, mulla karkaa välillä motivaatio koko hommasta, koska sillon kun teen jotain, haluan tehdä sen kunnolla enkä "sinnepäin" ja vuorotyötä ja täyspäiväisen urheilijan elämää et voi koskaan yhdistää täydellisesti yhteen! Se on ihan fakta. Sano siihen kuka tahansa mitä tahansa tai oli Jutta Gustafsberg tai kukatahansa 30v kehonrakennusta harrastava PT toistamieltä jos ei ole itse kokeillut mitä tää on. Aina jää vajaalle jostakin asiasta, nukkumisesta tai syömisestä. Syöt joko liian vähän tai vähän liikaa. Aika vaan ei rittä työputken välissä salille ja lenkille niin useasti kuin pitäisi. 2-3kertaa aerobista viikossa (erikseen ilman salitreeniä) ja 3-5krt/vkossa salitreeniä, on mission impossible. Jos joku pystyy täydellisesti yhdistämään nämä kaksi asiaa niin nostan hattua ja toivon tosiaan, että jakaisi vinkkejä myös muille.

(... tai hmm.... pitäskö sittenkin joskus vielä kokeilla... ?)

Täydellisyyteen ei siis pystytä, joten pakko on jostain tottuva siis joustamaan. Se mistä joudun ensimmäisenä on joustamaan, on syöntiajat. Mun yö/päivä rytmeillä on käytännössä mahdottomuus syödä samaan aikaan jokaisena päivänä. Riittävästä unen tarpeesta joutuu väkisin joustamaan. Ei vaan pysty/ole aikaa nukkua silloin, kun on työputki menossa. Urheilusta joutuu joustamaan, koska väsyneenä ei jaksa treenata. Joten siitä vaihtelevasti. Joskus voi olla hyvällä tuurilla "hyvä viikko", niin että kerkee nukkua ja jaksaa treenata. Joskus taas pakko antaa kehon levätä, koska lihakset vaatii palautuakseen myös lepoa. Eikä lihakset kasva jos treenaat niitä liikaa, eivätkä koskaan saa levätä. Joten umpikujassa ollaan.

Onneks luoja on suonut mulle pitkät vapaat jotka kompensoi tätä vuorotyön pa*kaa. Välillä mietin jos työskentelisin päivätöissä 8-16 miten helppo olisi noudattaa päivittäista rytmiä. Aamupala, salille, ruokailut ja viikon auerobiset sitten illalla haluttuna päivänä. Miten helppoa se elämä olisi? Mua ärsyttää sellaset ystävät, jotka eivät tiedä mitä tää oikeasti on ja ihmettelevät mikä urheilussa on niin vaikeeta syödä oikeeseen aikaan ja käydä salilla joka päivä. Se vaan on! Toivottavasti tää teksti avartaa vähän näkemysta siihen, että elämä ei ole niin helppoa mitä sen luullaan olevan. Tähän soppaan, kun laittettas vielä lapset ja samavuorotyö niin olisin valmis heittämään hokkarit sivuun ja luovuttamaan.

(.... blondi on kyl parempi:) )

P.S
Puhumattakaan siitä, että olen niin sidottu töihin koska en edes tee normaalin 8h töitä vaan melkeen käytännössä asun sielä kyseisessä firmassa, niin sosiaalinen elämä ja kaverit jaa vähälle huomiolle, että pakko vapaa-ajalla hoitaa sitten näitäkin asioita parhaimman mukaan, ettei pää räjähdä + muita henk.koht asioita, kun muuten istut vaan töissä "aamusta iltaan" ja mihinkään ei ole ikinä aikaa ja mitään ei kerkeä tekemään ja joka paikassa pitäis olla samaan aikaan ja sit salillakin pitäisi vielä käydä jajajajaj...... !!!!

( 2012 oon mä ehkä muuttunut vähän vuodenaikana :))

Mut ei siinä. Itseppä olen työni valikoinut joten turha valittaa (mutta valitinpa siitä huolimatta:)). Jos ei olisi pitkiä vapaita, niin en varmasti jaksaisi moista hommaa tehdäkään. Puhumattakaan pienemmällä palkalla en suostuisi tekemään päiväkään. Ja pieni palkankorotus ei olisi koskaan haitaksi :)

Että sellainen avautuminen tälläkertaa. Mä lähen nyt keittämään puuroa ja makoilemaan sohvalle ja hetkeksi lepään. Sitten salille josta taas pirteena ja täynnä iloa suunnaten töihin! <3 (itseironia)

Hyvää viikonloppua ja mukavaapäivää kaikille!
(ilman itseironiaa :))

Krista

( Vai olenko :D )